4. heinäkuuta 2017

Vähänpä tiesin...

Kovasti minä yhdeksän kuukautta valmistauduin synnytykseen ja vauvan tuloon. Moni asia on kuitenkin osoittautunut todellisuudessa aikalailla päinvastaiseksi. Ei tätä vauva-arkea voi siis tietää, ennen kuin kokeilee. Tässä muutama esimerkki.

Ensinnäkin synnytyksen kesto. Minähän varasin mukaan ajanvietettä aina ristikkolehdistä Aira Samulinin elämänkertaan, ja valmistauduin  siihen, että synnytystä odotellessa vierähtää aikaa kenties jopa useampi vuorokausi. Kaikki, niin tutut kuin tuntemattomatkin, muistuttelivat, että ensikertalaisen synnytys voi kestää todella pitkään, ja tylsyys iskee helposti odotellessa. Toisin kuitenkin kävi. Sairaalassa olimme yökahdelta ja tyttö oli sylissä aamulla kello 07.58. Se oli niin nopeaa (ja kivuliasta) menoa, että siinä ei sen enempää ristikkolehdet kuin hömppäromaanitkaan kiinnostelleet.

Olin myös kuullut monenlaisia mielipiteitä sairaalan hoitohenkilökunnasta. Olen jopa kuullut, että äidit ovat vaatineet kätilön vaihtoa kesken synnytyksen, jos kemiat eivät ole kohdanneet. Yleensäkin olin kuullut monia ikäviä mielipiteitä suurien synnytyssairaaloiden meiningistä, mutta oma kokemukseni oli sen sijaan todella hyvä. Täytyy kiitollisena todeta, että jokaikinen minua hoitanut kätilö ja lääkäri oli todella ammattitaitoinen ja kuunteli toivomuksiani. Olo oli turvallinen ja sain kaiken tarvitsemani avun. Apua tarjottiin vaikkei olisi pyytänytkään, ja vieriosastolla vietetty aika oli oikein mukavaa ja rentoa koko perheen mielestä. Omaan synnytykseeni sattui vielä kätilöiden vuoronvaihto, ja vaikka kätilöt olivat keskenään täysin erilaisia persoonia ja aivan eri ikäisiä, pidin molemmista todella paljon.


Minua myös tsempattiin etukäteen, että väsymys synnytyksen jälkeen ei haittaa, sillä vauvahan pääasiassa nukkuu pari ensimmäistä viikkoaan. Meidän neito on kuitenkin iloisesti huutanut ja heilunut valveilla suurimman osan ajastaan. Nyt kahden kuukauden iässä tyttö on alkanut hieman rauhoittua ja hän myös nukkuu nykyisin (hieman) pidempiä pätkiä. Aivan siis päinvastoin kuin ennakoitiin. Ehkä jonkinmoinen koliikkivaihekin koettiin tuossa kuukauden ja kahden välillä, mutta nyt tyttö on selvästi rennompi ja tyytyväisempi. Ehkä jonkinlaista unirytmiäkin on havaittavissa, jes!

Vauvan myös sanottiin olevan alkuajan aivan omassa maailmassaan. Tytöllä oli kuitenkin silmät apposen auki jo synnytyssalissa ollessamme, ja hän havannoi maailmaa virkeästi alusta alkaen. Kätilötkin totesivat, että onpa tytössä virtaa. Hän ei siis ollut edes aivan vastasyntyneenä vain pieni tuhiseva nyytti, vaan terävän temperamentin omaava suuri persoona.

Sitteriä minulle kehuttiin ihanana arjen apurina, sillä varsinkin virkeät ja toimeliaat vauvat katselevat mielellään ympärilleen. No, meillä on virkeä ja toimelias vauva, mutta sitteri on vihoviimeinen paikka missä hän viihtyy. Kaikki muu menee, paitsi sitteri. Mieluummin neito on vaikka omassa pinnasängyssään tuijottamassa seinää, kuin sitterissä katselemassa ympärilleen. Siinä siis yksi toistaiseksi täysin turha ostos! Jospa myöhemmin tyttö alkaisi viihtymän siinä edes pieniä hetkiä kerrallaan. Onneksi ei panostettu sitteriin suuria summia, vaan ostettiin sellainen karvalakkimallien karvalakkimalli. Vai lienekö se halpismalli syynä sitterin epäsuosioon, tiedä häntä... :D

Olin myös henkisesti valmistautunut, että kropan (nimenomaan ulkonäön!) palautuminen ennalleen veisi aikaa jopa vuoden verran. Ajattelin että hyvä jos loppukesästä pääsen takaisin treenien pariin. Suunnittelin myös, että täytyy ostaa ns. väliaikaisia vaatteita, sillä omiin vanhoihin vaatteisiin ei tulisi mahtumaan aikapäiviin. Paino on kuitenkin tippunut kuin itsestään imetyksen myötä. Myös liikunnan pariin pääsin jo muutama viikko synnytyksen jälkeen, ja nyt kaksi kuukautta synnytyksestä monipuolisetkin jumpat ja punttitreenit luonnistuu. Synnyttänen kropan ehdoilla tietty, mutta kuitenkin!


20. kesäkuuta 2017

Mitkä hankinnat oli oikeasti tarpeen?

Mikä tästä kaikesta vauvamateriasta on ollut meille oikeasti tarpeen? Ennen vauvan syntymää pohdiskeltiin näitä hankintoja, ja osa suunnitelluista jutuista jäi vielä silloin ostamatta. Osaan hankinnoista on oltu tyytyväisempiä kuin toisiin. Tästä meidän tärkeimmät ja hyödyllisimmät jutut!

Ensinnäkin, Bumblerideihin ollaan oltu supertyytyväisiä. Vaunulenkit aloitettiin jo vajaa viikko synnytyksen jälkeen, ja vaunuja on tullut testailtua jo useamman viikon ajan. Hyvin ovat rullailleet niin kaupungin sileillä asfalteilla kuin maaseudun sorateilläkin. Rattaiden juoksuominaisuudet on vielä toistaiseksi testaamatta, mutta jospa kunto kestäisi pian niitä vauhdikkaampiakin vaunulenkkejä. Rattaat on myös superhelpot kasata käyttöön ja pois, mikä on iso plussa varsinkin silloin, kun pitää toimia nopeasti vauvan kanssa kahdestaan ollessa (neito saa raivarit aina ulos lähdettäessä:D). Nyt kun nuo Bumbleridet ovat pelanneet kuin unelma, koen että oli tosi hyvä satsata niihin. Olen joka lenkillä niin onnellinen laadukkaista ja juuri meille sopivista vaunuista.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätimme hankkia myös Manduca-kantorepun, ja se on ollut meidän arjen pelastus. Neitokainen on taipuvainen mahakipuihin, ja itkeskelee välillä hyvinkin levottomana. Tyttö kuitenkin rauhoittuu välittömästi repun kyytiin päästessään. Mahan kipristellessä hän ei siis viihdy oikeastaan missään muualla kuin sylissä ja repussa. Ei omassa sängyssä, ei leikkimatolla, ei sitterissä, ei vaunuissa.. Repun hankintaan saakka arkiaskareiden hoitaminen oli päivisin siis hyvinkin tuskaista, kun tyttöä piti pitää sylissä jatkuvasti. Reppu on nyt siis vapauttanut kädet mm. kokkailuun ja siivoukseen, mikä on aika iso asia! Vaikka Manducan hinta kirpaisikin, on se jo nyt hankkinut hintansa takaisin. Ja jos tyttö viihtyy isompanakin lapsena repun kyydissä, pitäisi tällä olla vielä monta käyttövuotta edessäpäin.


Isoin juttu tämän vauva-arjen sujuvuuden kannalta on kuitenkin varmasti ollut imetys. Arki on opettanut, että ruokailun sujuminen on aikalailla kaiken a ja o. Aluksi oli aika väsyttävää, kun sopivien asentojen ja tekniikan löytäminen tuntui vievän joka syöttökerralla pitkän tovin. Vauvan huutaessa pää punaisena alkaa omakin hermo kiristyä, jos homma ei meinaa lähteä luistamaan. Onneksi viikkojen vieriessä homma tuntuu kokoajan sujuvan rennommin ja rennommin, ja tytön kasvusta päätellen ruokaa tulee riittävästi.

Jo ennen synnytystä sain onnekseni Mammas.fi-verkkokaupasta uusia ihania imetysjuttuja testiin ja niihin olen kyllä myös ollut todella tyytyväinen. Ainakin itselleni nämä näppärät ja mukavat imetysvaatteet tekevät imetyksestä huomattavasti miellyttävämpää. Valitsin Mammasin valikoimasta Mamaliciouksen imetysvaatteita sekä Boobin imetysrintsikoita. Etenkin liivit osoittautuivat minulle hyvin istuviksi ja käytännöllisiksi. Ennakkoon epäilin, voiko netistä tilaamalla saada sopivia liivejä, sillä oikean koon löytäminen on liikkeestäkin ostaessa usein hankalaa. Mammasin Nooran neuvoilla sain kuitenkin otettua ilmeisen luotettavat mitat itsestäni ja valittua juuri minulle parhaiten sopivat mallit.

Ehdoton lemppari on ollut tämä malli. Huvittavaa, että kävin myös liikkeestä ostamassa yhdet kappaleet, ja jouduin jälkikäteen vaihtamaan ne, koska sovittelusta huolimatta totesin liivit kotosalla vääränlaisiksi. Sen sijaan nämä netistä valitut Boobin liivit olivat kerralla sopivat. Boobin liiveissä olen tykännyt laadukkaan tuntuisesta napakasta matskusta, ja siitä, että liivit tukevat ilman sen kummempia kaaritukia tai toppauksia. Ainakin minulle nämä testailemani kappaleet ovat olleet miellyttävät niin nukkuessa kuin päivisinkin. Muista että koodilla mammas2017 saa edelleen sen -10% Mammas.fi-verkkokaupasta!

Ehkä seuraavaksi kertoilen  sitten niistä hankinnoista, joissa rahat ovat menneet kankkulan kaivoon..
Onko teillä kokemuksia näistä samoista tuotteista?:)


Yhteistyössä Mammas.fi

8. kesäkuuta 2017

Mitä kuuluu?

Ohhoh, blogitaukoa on tullut tässä ihan huomaamatta jo reilun kuukauden verran. Alunperin piti pitää viikko tai pari hiljaiseloa somessa ja blogissa, mutta tauko venähtikin yllättävän pitkäksi. Meille kuitenkin kuuluu hyvää. Mitään dramaattista ei siis blogihiljaisuuden taustalla ole. Vauva-arki on vain yksinkertaisesti vienyt kaikki voimat ja kaiken ajan, eikä blogi ole todellakaan ollut päällimmäisenä mielessä.

Alkuun ei tosiaan juuri öisin nukuttu, sillä tytön pisimmät valvomiset ajoittui yöaikaan. Väsymys ja vauvan oma rytmi ei tietenkään tullut meille yllätyksenä. Omaa kokemattomuuttani en alkuun kuitenkaan osannut hyödyntää tarpeeksi päikkäreitä, ja koitin tehdä liikaa ja liian varhain ns. normaaleja kotitöitä vauvanhoidon ohessa. Kantapään kautta olen kuitenkin nopsaan oppinut, että kannattaa itse nukkua aina kun vauvakin nukkuu, muuten arki käy hyvin äkkiä hyvin raskaaksi.

Kun vähitellen opin nukkumaan päivisinkin hyvällä omalla tunnolla, ja keskityin vain pakollisiin arjen juttuihin, olo virkistyi huomattavasti. Kropan toipuminen vei myös oman aikansa. Alkuun synnytyksen jälkeiset vaivat hankaloittivat omaa oloa, mutta nyt voisi sanoa kipujen ja kolotusten olevan jo takanapäin. Voisi oikeastaan sanoa, että nyt tytön ollessa kuukauden ikäinen, alkaa oma olo tuntua normaalilta. Tytöllekin on tainnut alkaa jo muodostua jonkinlaista unirytmiä, mikä helpottaa huomattavasti arjen pyöritystä ja omaa jaksamista.

Isi palasi töihin jo pari viikkoa sitten, ja on ollut kiva huomata, että hyvin me tytöt pärjätään kotosalla kahdestaankin. Synnytyksen jälkeen se nimittäin tuntui aika mahdottomalta ajatukselta. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt ja kipeä, että ihan jo vauvan nostelukin tuntui todella hankalalta. Isin kotosalla olo oli siis todella tarpeen, ja ollaankin mietitty kuinka kovia tyyppejä ovat ne äidit, jotka pärjäävät alusta asti lapsen kanssa kaksin, huh, respect!

Kirjoitan myöhemmin vielä tarkemmin itse synnytyksestä. Lyhyesti mainittuna synnytys oli nopeudestaan huolimatta hyvin raskas, ja oma toipumiseni ei ollut synnytyksen jälkeen sujuvimmasta päästä. Jouduin vielä käymään useampaankin kertaan lääkärissä jälkikäteen, mutta nyt kivut eivät enää haittaa arkipäivän menoa ja kroppa näyttäisi palautuvan hyvin. Toivotaan että hyvä meno jatkuu! :)

Vauvan unirytmin tasoittumisen ja oman kropan palautumisen myötä olen myös päässyt vähitellen palailemaan liikunnan pariin. Kevyet vaunulenkit aloiteltiin jo viikko tytön syntymän jälkeen ja nyt uskallan jo lähteä vaunulenkille pidemmällekin. Esimerkiksi tänään nautittiin ihanasta kesäsäästä parisen tuntia ulkona pyörien. Minä saan liikuntaa ja aurinkoa, ja tyttö saa hyvät päiväunet, nautin niiin paljon!

Nyt myös osaan arvostaa liikuntaa ja omaa kroppaa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Pakollinen tauko liikunnasta loppuraskauden ajan osoitti, miten iso juttu liikunta on itselleni. Hommasin jo innoissani salikortinkin  ja olen päässyt jo tekemään muutamia hyviä treenejä, vaikkakin todella kevyitä sellaisia. On suorastaan päivän kohokohta kun saa lähteä iltaisin salille hikoilemaan! Lisää huomattavasti omaa jaksamista, kun saa välillä käydä harrastamassa ihan yksinään omien ajatuksien kanssa.

Ja ihana olla taas blogin parissa! Jospa tämä blogirytmikin tasoittuisi arjen lähtiessä rullaamaan tavalliseen tapaan. Vai voiko tätä arkea enää tavalliseksi sanoa? :D Tuntuu että kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että arjesta on tuttuus ja tavallisuus kaukana. Nyt tuntuu että ajatuksia on päässä hurjan paljon, mutta pitää vielä saada jäsenneltyä ne tänne blogiinkin järkevästi. Olen kuitenkin jo kirjoitellut teille mm.synnytyksestä, liikuntajutuista ja kaikesta tästä mitä meidän elämässä just nyt on. Eli näitä luvassa piakkoin! :)

15. toukokuuta 2017

Vauvakuplassa

Moni varmaan jo arvaakin, miksi täällä blogin puolella on viime aikoina vietelty hiljaiseloa. Meidän pieni ihana prinsessa syntyi 6. toukokuuta, kello 7.58. Nyt meidän perhe opettelee tätä vauva-arkea, ja vielä tämä viikko nautitaan koko kolmikko yhdessä kotona lomailusta, kun isikin on isyysvapaalla.

Palaan kirjoittelemaan synnytyksestä ja meidän vauvakuplan tunnelmista heti, kun päästään uuteen arkeen kunnolla kiinni. Nyt tämä kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä, että halutaan ottaa kaikki tästä ainutlaatuisesta ajasta irti ilman blogin päivittelyä ja somettelua :)

Mittaa neidillä oli syntyessään 49cm ja painoa 3076g <3

2. toukokuuta 2017

Rv 40

Tänään on 2. toukokuuta, mikä tarkoittaa että huomenna on 3.toukokuuta, eli meidän vauvelin laskettu aika. Jotenkin sitä odotti, että tässä vaiheessa olisi jo ihan puhki ja synnytys olisi hyvinkin aistittavissa, mutta ei. Toistaiseksi ilmassa ei ole ollut pienintäkään synnytyksen merkkiä. Oloni on varsin tavallinen, ja on vaikea kuvitella, että joka tapauksessa vauva on sylissämme jo muutaman viikon sisään.

Olen todellakin ollut virkeä ja hyvävointinen viime aikoina. Ainoa ahdistus ja puristus on henkisellä puolella. Vähän väliä ajatukseni lipsahtelevat pessimismin puolelle ja alan maalailemaan piruja seinille. Mietin, mikä kaikki voi mennä pieleen ja kuinka hirveä kokemus synnytys voi pahimmillaan olla. Etukäteen pelkääminen ja murehtiminen ei kuitenkaan auta pätkääkään, joten olen koittanut ottaa itseäni ahdistuksen hetkellä niskasta kiinni ja miettiä positiivisia juttuja.

Ja miten voi pari viikkoa ihmisen elämässä tuntua niin pitkältä ajanjaksolta? Joka ilta on joitain pieniä kolotuksia, ja joka kerta ajattelen, että tiedä vaikka tämä olisi merkki synnytyksestä, mutta ei. Aamulla olen taas elämäni kunnossa, eikä olo poikkea mitenkään normaalista. Toivottavasti olen sitten niitä yksilöitä, joilla kaikki tapahtuu nopeaan tahtiin. Minä kun odottelin niitä ennakkomerkkejä jo viikkoja sitten ilmaantuviksi.

Olen edelleen pystynyt lenkkeilemään ja jumppaamaan, mikä auttaa kyllä pitämään mielen pirteänä. Tosin kuntosalille en ole aikoihin raahautunut, sillä kotijumppakin riittää tälle kropalle tällä hetkellä varsin hyvin. Itse asiassa viikonloppuna innostuin treenailemaan jopa siinä määrin, että sain aikaiseksi kunnon lihasjumit kroppaan. Nauroinkin, että kun ei kerta muuten tunnu pahalta loppuraskaudessa, niin pakko edes itse vähän aiheuttaa vaivoja. Ja kyllä joka ilta tunnen kropassa, että alakroppa rasittuu kuitenkin normaalia enemmän päivän askareissa. Painoakin olen kerännyt jo yli kymmenen kiloa!

Loppuraskaudestahan pitäisi vain nauttia. Nauttia ja levätä, sitähän sitä kaikki käskee tekemään. Siitä huolimatta heräsin tänäkin aamuna neljän aikoihin, ja odottelin levottomana Tommin heräämistä, jotta viitsisin nousta keittiöön kolistelemaan. Toinen kun haluaisi nukkua niin paljon kuin vain voi, ja minä joka saisin nukkua päivät pitkät, en osaa nukkua kuin minimaalisia yöunia. Ikinä ei ole ihmisen hyvä...

Vapun aikakin oltiin valmistauduttu ottamaan todella iisisti, ja suunnitelmissa oli leffailta ja vappubrunssi kotosalla. No, leffailta maltettiin pitää, mutta muuten ulkoiltiin, treenattiin ja vappubrunssikin käytiin nauttimassa kaupungilla. Hassua miten sitä oli valmistautunut olemaan niin huonovointinen jo tässä vaiheessa. Oli joka tapauksessa ihanaa, että sai vielä nauttia rauhassa vapun ajan tunnelmasta ihmisten ilmoilla, eikä tarvinnut koko pitkää viikonloppua vain nököttää sisällä. Sääkin täällä Oulussa suosi vappupäivän juhlintaa, joten takana on kaikesta synnytysstressistä huolimatta oikein mukava ja varmasti ajankohtansa vuoksi mieliin painuva vappu.

Maha tippuu, 39+6!

Tänään on luvassa taas neuvolakäyntiä. Josko siellä löytyisi vaikka joitain synnytyksen merkkejä, kuka tietää. Niin jännää ja niin erilaista aikaa elämässä, kuin mikään ennen tätä. On uskomatonta ajatella, että kohta meillä on oikeasti vauva. Se tuntuu vielä välillä jopa kaukaiselta ajatukselta, koska tässä tilanteessa tuollainen parin viikon aikakäsite tuntuu ikuisuudelta. Toisaalta hurjan jännittävää, että tosiaan sen parin viikon sisään meistä tulee kolmihenkinen perhe, ja arki muuttuu täysin erilaiseksi. Pidetään peukkuja, että loppuaika menisi nyt yhtä hyvin kuin raskaus tähänkin saakka! Niinkuin niin moni on lohduttanut, ei sinne sisälle ole toistaiseksi kukaan jäänyt asumaan. Vauva tulee sitten kun on siihen valmis :)

27. huhtikuuta 2017

20 kysymystä

Teillä saattaa tulla jo korvista ulos nämä "20 kysymystä"-blogihaasteet, mutta minusta nämä on vaan niin kivoja, sekä lukea että kirjoittaa itse :) Toinen hyvä syy tälle haasteelle on se, että en yksinkertaisesti osannut nyt kirjoittaa mistään muusta.

Mielessäni pyörii vain synnytys, synnytys, ja synnytys.. Ajatukseni ovat jo niin tiukasti ensi viikon lasketussa ajassa, etten osaa enää ajatella oikeastaan mitään muuta. Luulen, että aika luonnollinen ja tuttu juttu monelle odottavalle äidille. Tuntuu, että päivät vaan vilisee ohi, enkä saa mitään järkevää aikaiseksi.

No, kohta on tämäkin vaihe ohi, viimeistään noin kolmen viikon päästä! :') Josko saisin ajatukseni jäsenneltyä vielä viikonlopuksi, ja osaisin sitten kirjottaa niistä paremmin myös tänne blogin puolelle.

...

Tässä kuitenkin 20 kysymystä vastauksineen. Näihin minun ajatuksenjuoksuni vielä riitti, juuri ja juuri!

Nimeni on Anni Johanna Nissinen

Jotkut kutsuvat minua tosin Jossuksi

Olen syntynyt 6.2.1995 Vieremällä

Pienenä olin varma, että minusta tulee vaatimattomasti ihmislääkäri JA eläinlääkäri, helppo homma... Ehkä olisin liittänyt niihin vielä arkkitehdin ammatin, sekin kiinnosti!

Kolme parasta piirrettä minussa on toimeliaisuus, optimistisuus, herkkyys

Lähitulevaisuuteni suunnitelmissa on mm. synnyttää..

Suosikkikaupunkini on aina ollut se, missä milloinkin olen asunut, eli tällä hetkellä Oulu. Home sweet home! Jos ulkomaita miettii, on esimerkiksi Rooma ollut huikaisevan kaunis ja mielenkiintoinen. Kaikissa aina puolensa!

Suosikkibiisini tällä hetkellä on Alman biisit, ainakin treenibiiseinä ne ovat iskeneet lujaa!

Suosikkiravintolani ja -annokseni siellä on kreikkalaisen lautaset, joilta löytyy kaikkia mahdollisia välimeren herkkuja: fetaa, viininlehtikääryleitä, lammasta, halloumia, täytettyjä paprikoita... Toimii aina! Nyt on myös aika ikävä sushia, koska niitä en ole kertaakaan raskausaikana uskaltautunut syömään.

Suosikkijuomani on Vichy. Jos alkoholijuomia mietitään, niin täyteläinen punaviini.

Suosikkisarjani tällä hetkellä on Katastrofin anatomia. Järkytyn joka kerta niitä jaksoja katsellessani, mutta silti ne kiinnostaa minua ihan hullun lailla, ja joka kerta on pakko katsoa.

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on Sophie La Girafen Sos Cream ja Babyoil. Niistä olen saanut parhaan avun tähän venyneen ihon kuivuuteen ja kutinaan raskausaikana.

Suosikkisovellukseni puhelimessa on Whatsapp, Instagram, ja yllätys yllätys, Babyapp.

Pakkaan mukaan matkalle aina mahdollisimman vähän! Inhoan painavien laukkujen raahaamista, sillä tosi pienelläkin tavaramäärällä yleensä pärjää hyvin. Hyvät kengät on kyllä melkein joka matkalla ehdottomat, usein ihan jotkut juoksulenkkarit tms.

Mitä teen kotona kun kukaan ei näe Näki tai ei, niin tanssiminen lähtee aina aika hyvin kun kuuntelen musiikkia. Ja tietenkin yleensä vähemmän mairittelevissa asuissa. Ja ehdottomasti peilin edessä...

Viimeisin sisustusostokseni on Granitin käsipyyhkeet ja saippuapullo kylpyhuoneeseen.

Viimeisin Whatspp-viesti  Tommilta: "Jatketaan (yläpeukku ja hymiö)".

Paras tapa tuhlata 50 euroa on mennä hierontaan tai sitten suunnata johonkin hyvään ravintolaan syömään.

Bravuurini keittiössä on lasagne ja mutakakku. Helppoa ja niiin hyvää <3.

Viikonlopun herkutteluja varten ostan yleensä irttareita makuunista. Tälle viikonlopulle on kyllä luvassa myös munkkeja ja hyvää grilliruokaa vapun kunniaksi!

...

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua joka ikiselle! <3 Minä ainakin aion viettää viikonloput ja vaput täysin tässä kotosalla rentoutuen, Tommin seurasta nauttien. Josko se vauvakin sitten haluaisi jo tulla meidän kanssa vapun juhlintaan (;


23. huhtikuuta 2017

Muutama ajatus synnytykseen valmistautumisesta

Olen valmistautunut synnytykseen melko laiskasti. Koen, että on fiksumpaa luottaa ammattilaisiin, ja antaa synnytyksen mennä omalla painollaan. Minkäänlaista synnytyssuunnitelmaa en ole missään vaiheessa tehnyt. Minulle ei ole väliä synnytänkö "luomuna" vai joka puolelta puudutettuna. Olen kuullut mielipiteitä suuntaan jos toiseen, mutta aiemman kokemuksen puuttuessa on vaikea sanoa, mikä sopii parhaiten juuri minulle. Toivon vain, että synnytys menisi hyvin, ja synnytyksen jälkeen voitaisiin kaikki hyvin.

Minua on kehotettu läpikäymään synnytystä mielessäni, sillä kuulemma hyvä valmistautuminen tekee synnytyksestä miellyttävämmän. Toisaalta olen kuullut kauhutarinoita siitä, että liian tarkkaan mietitty synnytys ja suuret odotukset synnytyksen kulusta ovat lopulta pilanneet koko kokemuksen. Miten tässä olisi nyt hyvä toimia?

Oma valmistautumiseni on koostunut lähinnä netin ja kirjojen selailusta. Netin voisi kyllä kokonaan unohtaa tästä valmistautumisesta, sillä sieltä löytyy kasapäin sellaisia kauhutarinoita, jotka tuskin rentouttavat kenenkään odottajan mieltä... Sairaalakassi on myös ollut pakattuna useamman viikon, ja koiralapsikin on jo hoidossa mummolassa. Omanlaista valmistautumistahan on myös kaiken vauvatarvikkeen shoppailu. Väkisinkin siis tulee pyöriteltyä mielessä synnytystä ja uutta tulokasta vähän väliä.

Ollaan tietenkin käyty myös neuvolan järjestämissä perhevalmennuksissa. Mikään pakkohan niissä ei olisi käydä, mutta haluttiin kuitenkin ottaa kaikki tarjottu opastus vastaan. Täytyy rehellisesti myöntää, että valmennus oli pettymys. Luulin etukäteen, että synnytysvalmennuksessa harjoitellaan esimerkiksi hengitystä ja erilaisia rentoutusmenetelmiä. Nämä ajatukset taisivat olla peräisin joistain elokuvista? Kuvittelin myös, että pääsemme oikeasti tutustumaan synnytyssaleihin, mutta siihen ei ainakaan täällä ollut mahdollisuutta. Valmennuksissa kerrottiin toki hyödyllisiä asioita synnytyksestä ja lastenhoidosta, mutta mitään uutta asiaa siellä ei itselleni tullut vastaan.

Päällimmäisinä valmennuksista jäi mieleen siellä kiusaantuneena istuneet pariskunnat. Aiheista odotettiin kovasti avointa keskustelua, mitä ei sitten oikeastaan kertaakaan syntynyt. Valmennuskerroilta jäi sellainen fiilis, että kaikki istuivat siellä hieman pitkin hampain. Siellä istuttiin, koska niin kuuluu tunnollisten tulevien vanhempien tehdä.

Onko se vaan todella niin, että kukaan ei halua keskustella vieraiden ihmisten kanssa esimerkiksi synnytyksestä tai vanhemmuudesta? Minulla on kuitenkin sellainen mutu, että useimmat ensi kertaa vanhemmiksi tulevista ihmisistä kaipaavat jonkinlaista vertaistukea. Ilmeisesti tuollainen perhevalmennus ei sitten kuitenkaan ole se paikka mistä sitä halutaan. Enkä itse väitä olevani sen avoimempi. Ihan yhtä vaikealta se keskustelu tuntui minulle kuin kaikille muillekin.

Ehkä meille juroille sitten sopisi paremmin tiukat luentosulkeiset aiheesta? Tulisi ainakin faktat selviksi, eikä asiaa venytettäisi turhalla small talkilla. Myönnän kyllä, että enpä heti keksisi valmista kaavaa siihen, millä synnytysvalmennusta saataisiin toimivammaksi. Valmennuksissa käy kuitenkin hyvin eri ikäisiä ja eri tyylisiä ihmisiä, joilla ei välttämättä ole muuten mitään yhteistä keskenään.

Olen kuitenkin kuullut paljon hyviäkin kokemuksia valmennuksista, ihan täältä samalta paikkakunnaltakin. Ehkä meillä kävi siis vain huono tuuri, ja ihmisten kemiat eivät kohdanneet? Porukka myös kerta kerralta väheni, ja viimeisessä valmennuksessa meitä oli yhteensä enää neljä vanhempaa paikalla.

Vielä enemmän hyvää olen kuullut erilaisista maksullisista synnytysvalmennuskursseista, joita yksityiset toimijat järjestävät. Itse en siis sellaiselle nyt osallistunut, mutta ehkä seuraavan raskauden kohdalla otan vakavaan harkintaan. Ainakin, jos nyt synnytyksen jälkeen tunnen, että valmistautuminen omaan synnytykseen oli liian vähäistä. Näillä kursseilla ihmiset ovat kuulemma todella harjoitelleet rentoutumista ja kivunlievitystä ihan käytännön tasolla asti.

En kyllä yhtään ihmettele, että synnytyspelkoisten määrä on nykyisin kasvussa. Omalla kohdallani on pelastus, että olen aiemmissa kätilöopinnoissani päässyt tutustumaan synnytyssaleihin, ja opintojen myötä minulla on myös jonkinlainen käsitys synnytyksen kulusta. Ilman opintojen tuomaa tietoa jännittäisin synnytystä huomattavasti enemmän. Minulla olisi myös väärä (huonompi) kuva synnytyssalista ja koko synnytyslaitoksesta. Sanana synnytyssali tuo mieleen kliinisen ja karun leikkaussalimaisen huoneen. Synnytyssalihan oli kuitenkin todellisuudessa melko viihtyisän ja kodikkaan oloinen huone. Ainakin jos vertaan muihin sairaalan huoneisiin, joissa olen joutunut vierailemaan.


Tästä tuli melkoinen kilometripostaus, mutta tätä ajatuksenvirtaa tuntuu nyt vaan riittävän. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin menossa hyvillä fiiliksillä kohti edessä häämöttävää synnytystä. Vielä en ole edes pahemmin hermoillut, sillä merkkejä synnytyksestä ei ole sen kummemmin ilmaantunut, ja laskettuunkin on vielä viikon verran aikaa.

Haluan vielä vinkata ja linkata Tampereella opiskelijoiden ja ammattilaisten yhdessä toteuttamasta ViVa - Viisaat Valinnat projektista, jonka tarkoituksena on tarjota luotettavaa tietoa esimerkiksi raskaudesta ja synnytyksestä. Tuolta sivustolta löytyy siis tutkittua faktatietoa, jota olen mielenkiinnolla lueskellut, kun sinne nettiin tulee jokatapauksessa eksyttyä.  Näin itsekin Tampereella opiskelevana on mielestäni tosi hieno juttu, että siellä tehdään tällaista laadukasta terveydenedistämistyötä opiskelijoiden kanssa yhteistyössä! :)

Millaisia kokemuksia teillä on synnytykseen valmistautumisesta, ja ennen kaikkea sen merkityksestä onnistuneen synnytyskokemuksen kannalta? :)