31. tammikuuta 2017

3 asiaa

Näitä 3 asiaa- postauksia on ollut kiva lueskella muiden blogeista, joten ajattelin tehdä oman versioni tästä. Päätin keskittyä näissä vastauksissa nyt erityisesti tähän hetkeen, joten monista vastauksista voi varmaan aistia tämän mahan ympärillä pyörivän elämänvaiheen. 3 asiaa - pregnancy edition -olkaapas hyvät!

3 asiaa joista pidän
.. leipominen
-koskaan ennen en ole pitänyt, those hormones?!
.. asioiden etukäteen suunnitteleminen, erityisesti to do- listojen teko
-rempan, vauvahankintojen, äitiysloman, opintojen... 
.. kävelylenkit ulkona, etenkin nyt valon lisääntyessä
-harvoin on ollut näin iloinen kävelylenkeistä kuin nyt näiden raskausoireiden keskellä

3 asiaa joista en pidä
.. ruokarajoitukset
- oi miksi kaikki lempiherkut on odotusaikana vältettävien listalla?
.. koirankarvat
- ei tarvinne perustella näin kevätauringon kimaltaessa?
.. vahva kahvi
- entinen suosikkini - koulupäivieni eliksiiri - on nykyään ällötysten listalla

3 joita tein viikonloppuna
.. luisteleminen
-liikuntamuoto joka sujui edelleen mallikkaasti!
.. pizzan syönti
.. sohvapöydän kunnostaminen
- no se pesänrakennusviettikö se nyt sitten on?

3 asiaa jotka osaan
.. spagaatti
-edelleen menee, ainakin viimeksi kun uskalsin asiaa testata
..venäjän kieli
-ei liittyne raskauteen, mutta ainoa hieman harvinaisempi kieli jota osaan! 😀
..viittomat
-näitä olen koittanut opiskella itsenäisesti, vaikka logopedian kurssi aiheesta jäikin kesken, tosi koukuttavia!




 3 asiaa joita en osaa
.. viheltää
-olen varmasti ainoa 21-vuotias jolla ne huulet ei vaan mene siihen asentoon..
.. valehdella
- heti jään kiinni, noloa edes yrittää..
.. laulaminen
-ei todellakaan tarkoita ettenkö kaikesta huolimatta lauleskelisi

3 asiaa jotka haluaisin oppia
.. käsilläseisonta
-akrobatia on aina ollut superheikkoa mulla, vaikka voimistellut olenkin
..viulunsoitto
-kuka saa siitä soittimesta nätin äänen ulos?
.. neulonta, virkkaus
-oon niitä ihmisiä joilla äiti viimeisteli kaikki koulun pakolliset käsityöt

3 asiaa joita stressaan
.. opinnot
..vauvahankinnat
-onhan niillä jo kiire jos enää 3kk aikaa hoitaa?
..remontti
-sama kuin yllä, kamala kiire saada kaikki valmiiksi

3 asiaa joita minun pitäisi tehdä
.. opiskella tenttiin
.. nukkua tarpeeksi ja tarpeeksi hyvin
-maha on vienyt mun kaikki mukavat nukkuma-asennot
.. siivota
-tämän kuuluisan rempan takia sais olla siivoamassa taukoamatta

3 asiaa jotka saavat minut rentoutumaan
.. hyvä ruoka & juoma
.. ystävät
.. liikunta, ulkoilu

3 asiaa joista puhun usein
.. maha, vauva, maha...
-tämän vuoksi tämä blogi, oma vika jos joku preggohater lukee tätä
.. koulu
-opiskelukavereiden kanssa nauretaan aina että eikö meillä muuta juteltavaa ole vapaa-ajallakaan
.. olohuoneen matto
-joskus sisustuskysymyksistä voi tulla elämää suurempia keskusteluja pariskunnan kesken

3 asiaa jotka puen päälleni
.. trikoomekot
-ah, joustaa mukavasti olematta kuitenkaan telttoja
.. pipo
-mieluummin lämpimät korvat kuin nätti kampaus.. onko tämä nyt sitä mammautumista?!
.. legginsit
-kun muita sopivia housuja ei juuri ole


3 asiaa joita en pue päälleni

.. lempifarkut
-ei ole näkynyt sitten viime syyskuun, vähänkö odotan ensi kesää! 
.. lyhyet hameet
-oishan se tällä tämänhetkisellä kropan mallilla nyt vähän irvokasta..
.. lempitakit
-yksi ja ainoa toppis menee tällä hetkellä päälle ja kiinni, riittänee!

3 asiaa jotka haluaisin hankkia
.. tennarit
-vaikka kuinka monet, olispa kevät!
.. olohuoneen matto
-tämä nykyinen aiheuttaa ahdistusta, täydellistä korvaajaa ei vaan ole toistaiseksi löytynyt
.. vauvan vaunut
-koska olis kiva vaan fiilistellä, ja onhan ne nyt täynnä kaikenmaailman ominaisuuksia, joista en ymmärrä, mutta jotka on myyty mulle aika hyvin lastentarvikeliikkeiden myyjien toimesta

3 asiaa joista unelmoin
.. valmistuminen
-kuka opiskelija ei?
.. perhe
-onhan mulla jo, mutta ootan niin malttamattomana tuota tulevaa uutta perheenjäsentä
.. isompi asunto
-asutaan kaksiossa, meitä on pian 3+koira...

3 asiaa joita pelkään
.. sairastuminen
.. ilotulitteet
-aina olen pelännyt, ja vältän mielelläni jatkossakin, löytyykö kohtalotovereita, onko tämä mitenkään normaalia? 
.. käärmeet
-ikuinen pelkoni ja inhotukseni aihe, ihan jo TV:ssä näkeminen saa puistatuksen aikaan

3 asiaa joita toivoisin tapahtuvan lähitulevaisuudessa
.. rempan valmistuminen
-sitten alkaa se kivoin vaihe, sisustustilpehöörin ostaminen ja levittely
.. omien tavaroiden saaminen ouluun
-osa omaisuudestani lojuu edelleen Tampereella, mm. suurin osa vaatekaapistani..
.. treenien makuun pääseminen
- jos edes vähän enemmän kärsisi liikkua, mutta varmaankin saan odotella synnytyksen jälkeiseen 
aikaan saakka



Kuvituksena vielä kaukokaipuun vuoksi maisemia syksyn reissulta.
Mitäs tykkäätte näistä erityyppisistä useassa blogissa kiertävistä postauksista, saako niistä mitään irti? :) 

29. tammikuuta 2017

Viikonlopun DIY

Viikonloppu sujui ihan super rentouttavissa merkeissä "kotikotona" vieraillessa. Kun pääsee aika harvakseltaan käymään sielläpäin, tuntuu ajanvietto lapsuudenkodissa aina kivalta minilomalta. Kerrankin viikonloppureissulta jäi myös aikaansaava fiilis. Roudasin Ouluun ison läjän vanhempien varastoon väliaikaiseen säilytykseen jämähtäneitä tavaroita. Ne olisi tarkoitus saada kirppikselle ja kierrätykseen. Tällä aivan liian aikaisella äitiyslomalla on kyllä se hyvä puoli, että saa aikaan kaikkea mitä on lykännyt aiemmin (jopa vuositolkulla). Esimerkiksi osa noistakin kirppiskamoista on odotellut jatkokäsittelyä varmaan parisen vuotta. 

Minulla on selvästi myös meneillään joku maaninen pesänrakennusvaihe, sillä tuntuu että voin pähkäillä loputtomiin tätä kodin järjestystä ja viilailla sisustusta. Nyt sitä pähkäiltävää tulee kyllä riittämäänkin, kun ollaan tekemässä pientä pintaremonttia meidän kotiin. Tarkoitus on vähän ehostaa kylppäriä ja vaihtaa pintoja keittiöön. Kaikki onkin tähän saakka ollut edellisen omistajan jäljiltä, joten kiva päästä muuttamaan ilmettä vähän enemmän oman näköiseksi. Kuvia rempasta laittelen tänne blogin puolelle jahka päästään kunnolla työn touhuun. Tähän mennessä ollaan vasta maalattu valkoisia seiniä vielä hieman valkoisemmiksi. Kuinka luovia ollaankaan. 

Remppahommien lisäksi mun pesänrakennusvietistä kertoo tällä hetkellä aika monta keskeneräistä tuunausprojektia. Ideoita riittää, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet vailla toteutusta. Nyt Ouluun pysyvästi muutettuani haluaisin viedä nämä ideat vielä toteutuksen tasolle saakka. Alkaa näyttää jo melko lupaavalta, sillä viikonloppuna aloin kunnostamaan porukoiden aitasta löytynyttä sohvapöytää. Olen jo pitkään haaveillut sellaisesta 70-luvun lehtitelineellisestä rullilla varustellusta pikkupöydästä. Ymmärrättehän mitä tarkoitan? En tiennytkään että sellainen lojuu meillä aitassa homehtumassa, kunnes eksyin tutkimaan aitan aarteita viikonloppuna. Tosin enpä meinannut tunnistaakaan sitä sohvapöydän raatoa himoitsemakseni malliksi, sillä ihana tee-se-itse-mies, ukkini, oli tuunaillut siitä hieman "käytännöllisemmän".


Pöytään oli siis lisätty ekstrataso ja lehtiteline revitty alas. Ideana oli ilmeisesti sijoittaa VHS-nauhuri telkkarin alle😂 Nyt siis pitää hieman isommin remontoida pöytää, mutta hyvä siitä tulee. Tänään sain vasta hajotettua pöydän osiin. Myöhemmin projekti jatkuu jalkojen maalaamisella ja uuden tason ruuvailulla. Myös alas runtattu lehtiteline täytyy vääntää takaisin alkuperäiseen malliin. Tässä tosin isäni lupasi auttaa, ja hitsailla telineen takaisin oikeaan kulmaan. Kuvia koko komeudesta tuli toki otettua vain pöytä väärinpäin, mutta ymmärrätte idean!









Viikonlopun kohokohta kyllä oli päästä parin vuoden tauon jälkeen luistimille, ja ai vitsi miten kivaa oli! Tasapainon kanssa otin kyllä niin varman päälle, eikä siinä kyllä vauhtikaan päätä huimannut, mutta tulipahan ulkoiltua huippukeleissä. 

Kuva kertoo kyllä enemmän kuin tuhat sanaa miltä se luistelu näytti! ;)



27. tammikuuta 2017

Mammajumppaa

En ole liikunnan ammattilainen enkä sen alan minkään sortin asiantuntija. Haluan kuitenkin pohtia täällä blogissa tätä raskausajan liikuntaa aktiivisen liikunnan harrastajan näkökulmasta. Olen aina pitänyt itseäni liikkujana - jopa aktiiviliikkujana, urheilijana. Ja kai olen sitä ollutkin. Pienestä pitäen minua on raahattu eri liikunta-aktiviteettien pariin. Siinä vanhempani tekivät kyllä työvoiton, sillä minä opin oikeasti pitämään liikunnasta. Omaan kilpataustaa hiihdosta, yleisurheilusta, pitkien matkojen juoksusta, voimistelusta ja tanssista. Kaiken lisäksi olen innostunut vuorollani kaikenmoisista liikuntalajeista aina kiipeilystä fitnessharrastukseen. Ja tämä kaikkihan on ollut ainoastaan hyvä asia. Monipuoliset lajit ovat tukeneet hyvin toisiaan ja kunto on pysynyt kohdillaan.

Lähtötilanne ennen raskautta oli se, että urheilin jollain muotoa varmaan viitisen kertaa viikkoon. Kävin salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, juoksin, pelasin tennistä ja biitsiä.. Mitä nyt milloinkin sattui päivän ohjelmaan sopimaan. Lisäksi energinen koiralapsi vaati reippaasti lenkitystä. Olin varsin tyytyväinen harrastuksiini ja hamusin vielä lisää tavoitteellisuutta treeneihin. Tosin en tiennyt alkaisiko sitä tosissaan jumppaamaan taas voimisteluporukassa, treenaamaan pitkiä juoksumatkoja, vai bodamaan hauiksia salilla. Anyways hyvin rullasi. Ennätin sopivasti suunnitella palaavani tauon jälkeen voimisteluporukkaankin. Parit voimistelutreenit kävinkin, kunnes tuli raskauden rajoitukset vastaan.

Tässä lenkkeilemässä Teneriffalla autuaan tietämättömänä raskausvaivoista.



  Raskauden myötä asenne liikkumiseen on muuttunut - pakon edessä. Kroppa on muuttunut kaikkea muuta kuin urheilijan vartaloksi, eikä enää päde "mitä enemmän sen parempi"-ajattelu. Pitää miettiä sen oman pakaran kaaren lisäksi vähän sitä kyydissä hyllyvää asukkiakin 😉

Alkuraskaudessa en edes tajunnut olemassa olevan minkäänlaisia raskauden aikaisia liikuntasuosituksia. Suurin kriisi silloin oli, että maha pömpötti katsoessani itseäni salin peilistä. Etenkin hyvin muotoja korostavassa valaistuksessa. Jatkoin samoja lajeja kuin aikaisemminkin, kunnes eksyin netin mammapalstoille lukemaan raskausajan liikunnan rajoituksista. Ai sellaisiakin siis on? Itsehän olin #sporttimammana ajatellut treenailla koko raskauden samaa paahtoa kuin siihenkin mennessä. Onhan Instagrammikin täynnä rasvattomia fitnessmameja.

Ensireaktio suosituksia - tai pitemminkin rajoituksia - lukiessani oli, että herranjestas nyt on käynyt peruuttamatonta vahinkoa sekä minulle että lapselle (esikoistaan odottavan hysteria). Mitä enemmän suosituksia luki, sitä pahemmalta tilanne vaikutti. Uhkaavissa keskustelupalstojen kommenteissa selitettiin suu vaahdossa, kuinka tärkeää on noudattaa sykerajoja ja välttää tiettyjä asentoja, jottei sikiö saisi kehityshäiriöitä. Vastapainoksi luin tutkimuksia, joissa väitettiin että äidin sykkeillä ei ole merkitystä ennen raskausviikkoa 25. Huh, ehkä on mahdollista pelastaa tilanne. 

Totuutta asiasta en vieläkään tiedä, mutta hurjalla 27. raskausviikon kokemuksella sanoisin että Arvon odottava äiti, kuuntele itseäsi, älä panikoi. Lapsen ja äidin terveys toki on kokoajan etusijalla, eikä sillä pidä ikinä leikkiä. Neuvolan tädit, sen enempää kuin lääkäritkään, eivät ole ottaneet kantaa asiaan. Toki selvästi riskialttiit lajit kannattaa unohtaa heti alkuunsa, ihan jo omantunnon tuskien helpottamiseksi. Tällaisina lajeina pidän kaikkia putoamis- ja kaatumisalttiita lajeja, tai esimerkiksi lajeja joissa voi saada kovia iskuja mahan alueelle. Jos jossakin osa-alueessa olen liikkujana raskausaikana kehittynyt, on se ehdottomasti itsensä kuuntelu. Jos ei tunnu hyvältä, ei kannata väkisin yrittää. Harvoin se hampaat irvessä pahalla mielellä runttaaminen on aiemmassakaan elämässä auttanut. En tietenkään siltikään ole siitä ikinä luopunut. Sitähän voisi vaikka kunto romahtaa yhden väliin jääneen treenin vuoksi. Nyt olen oppinut treenaamaan aidosti mukavuusalueella, ja huomannut että sekin välillä riittää vallan mainiosti. 

Alkuraskaus tosiaan meni kuin siivillä. En juurikaan kärsinyt ikävistä oireista ja jatkoin kuntosalilla käyntiä, ryhmäliikuntatunteja, juoksua, ja jopa kovia porrastreenejä. Tampereella opiskellessa oli mahtavat mahdollisuudet jumppailla yliopiston salilla, joten treeneille löytyi aikaa vaikka keskeltä koulupäivää. Talven tullessa käytiin poikaystävän kanssa hiihtämässä ja Teneriffan lomalla otettiin ilo irti mahtavista tennispuitteista. Joulukuussa raskaus kuitenkin laittoi minut tottelemaan rajoituksia väkipakolla. Aloin kärsimään rajuista kivuista ja supistuksista. Jouduin jopa pari kertaa "tutustumaan" synnytyslaitokselle, ja sain käskyn höllätä tahtia. Päädyin myös jäämään pois opiskeluista suunniteltua aiemmin, jotta pystyin muuttamaan Ouluun saman katon alle poikaystäväni kanssa. 



Entiseen tapaan ei voinut jatkaa ja piti alkaa miettimään uusia raskauden ajan liikuntamuotoja . Neuvolassa kannustettiin kaikesta huolimatta liikkumaan säännöllisesti, jotta kunto ei romahtaisi ja rouva palaisi yläkäyriltä alemmas. Ehh.. 😅😂 Eli nyt kun pakotin itseni lepoon muutamaksi viikoksi, niin heti tuli palautetta että varoppas lihomista. Näin sen ainakin ensialkuun tulkitsin.. Toki muistan jo omilta ammoisilta (vuoden takaisilta) neuvolaharjoittelun ajoiltani sen, että painonhallinta on tärkeää. Mutta hei silti, minähän hölläsin vaan pari viikkoa... Nyt olen kuitenkin vannonut pitkien rentouttavien lenkki+venyttelyt kombojen nimeen. Lisäksi olen tehnyt maltillisia kotijumppia, jotka ovat näyttäneet esimerkiksi seuraavanlaisilta:

1. Punnerruksia (ojentaja, rinta)
2. Kyykkyjä (leveitä, maltillisia)
3.Pohkeita (varpaille nousu, päkijät matalaalla korokkeella)
4.Kylkilihakset (seisaallaan sivuille taivuttaen, pieni paino toisessa kädessä)
5.Selän ojennus (pilateksesta tuttu vastakkaisen käden ja jalan ojennus konttausasennosta)

Näissäkin jumpissa tahti on ollut rento, enkä ole kertaakaan pakottanut liikeratoja tai toistomääriä. Tuttu liikunnanohjaaja kannusti että käy vaikka 15 min kävelemässä, sekin on ihan hyvä! 
Nyt siis katsellaan menoa rauhassa, ja nautitaan siitä että saa olla paljon kotona sekä keskittyä kaikkeen muuhun kuin liikuntaan. Tämä on kuitenkin ainutlaatuista aikaa elämässä. Ja kyllä, pelko siitä, että jokin menee vikaan, hiipii mieleeni aika ajoin. Vaikkakaan eihän pelkääminen mitään auta. Voi vain toivoa parasta ja yrittää rentouttaa mieltään. Sekin on yllättävän vaikeaa, vaikka tietää itsekin ajattelevansa todella kaavamaisen typerästi.  Sitä on ilmeisesti niin urautunut omiin harrastuksiinsa.

Lisäksi on päivittäin pakko käydä lenkkeilemässä energisen koiralapsen kanssa. Tässä ehdoton edellytys ovat olleet Icebugin nastalenkkarit. Ilman nastoja ei tuolla luistinrataa muistuttavalla kävelytiellä uskaltaisi tämän pötsin kanssa urheilla. Etenkin kun Tiia-koira ei ole siitä heiveröisimmästä päästä. Lisäksi neito on saanut nauttia tavallista enemmän koirapuistoilusta. 




Kovasti olen haaveillut myös muunmuassa uinnin aloittamisesta. Se olisi ilmeisen armollinen vaihtoehto tälle ruumiinrakenteelle. Lisäksi olen kaipaillut varsinaisia mammajumppia, mutta niitä ei ole tullut vastaan muualla kuin isoissa liikuntakeskuksissa. Tärkeintä kuitenkin on että vauvalla ja itselläni on hyvä olla, ja että selvittäisiin ilman ylimääräisiä mutkia matkassa.


Ihan oma lukunsa on sitten se miten tasapainotella ruokavalion avulla. Jätetään se aihe kuitenkin odottamaan omaa postaustaan.


  Olisiko teillä hyviä vinkkejä raskauden aikaiseen liikuntaan? Onko jollakin muullakin vaikeuksia kultaisen keskitien löytämisessä? Miten olla lösähtämättä sohvalle, kun raskaus alkaa tosissaan rajottaa liikuntamahdollisuuksia? 

26. tammikuuta 2017

Mitä odottaa?

Nytkö saan tämän viimein aikaiseksi! Omaa blogia olen harkinnut jo pitkään, mutta ajatus on kariutunut monen monta kertaa. En viitsi, ei ole aikaa, ei ole aihetta.. Syitä on riittänyt joka sormelle. Nyt aika on kuitenkin kypsä ja aihetta tuntuu riittävän kaikille jaettavaksi.

Syynä tähän luovuuden puuskaan on tämä minulle varsin erityislaatuinen elämänvaihe. Käytin viime vuonna minulle kärsimättömälle käsittämättömän pitkän ajan (puoli vuotta) päntätäkseni pääsykokeisiin. Kesällä vaivannäkö palkittiin ja ovet Tampereen yliopiston logopedian tutkinto-ohjelmaan avautuivat. Olin enemmän kuin valmis aloittamaan kreisin opiskelijaelämän uudessa kaupungissa, aivan eri puolella Suomea kuin missä olin asunut siihen saakka. Luulin että siinä olisi mullistusta elämääni aivan riittämiin.

Toisin kuitenkin kävi! Onnellisten sattumusten sarja sai jatkoa, kun saatiin poikaystäväni kanssa tietää että seuraavana kesänä meitä on kahden sijasta kolme. Nyt ollaan jo niillä viikoilla että taidan olla enemmän mamma kuin opiskelija. Käyn koulua lähinnä kotisohvalta käsin ja olen pyrkinyt kääntämään ajatukset jo tulevaan vauveliin ja kotielämään. Kotiäidin rooli on kuulostanut hyvinkin vieraalta, mutta vähitellen siihen alkaa tottua. Itseasiassa fiilistelen sitä kokoajan enemmän ja enemmän!


Lisää tunnelmaa tähän meidän kompaktiin kokoperheen kaksioon tuo 5-vuotias boxerimix, joka on kotoisin Espanjan aurinkorannikoilta. Epäilen että blogiin tulee ajoittain siis kaikenmoista koirahömpötystäkin, sen verran crazydogladyn vikaa minussa on.



Koiran kanssa touhuamisen lisäksi yritän urheilla. Yrittämistä se on juuri nyt siksi, että tämä möhömaha asettaa aika tiukat rajoitukset liikunnan harrastamiselle. Ennen maha-aikaa keskityin treenaamiseen välillä liiankin tosissaan. Treenasin salilla säännöllisesti, juoksin, kävelin, hiihdin, tanssin, voimistelin... Ammoisina aikoina harrastin myös kilpailumielessä mm. voimistelua ja hiihtoa. Nykyisin asenne liikuntaan on melkolailla muuttunut. Minulle tulee super hyvä fiilis kun jaksan kävellä esimerkiksi tunnin raikkaassa ulkoilmassa, tai tehdä puolen tunnin kotijumpan. 

Mitä siis odottaa tältä blogilta? Mitä odottaa kun odottaa? Mitä odottaa tulevalta? Mitä odotan itseltäni? Näitä kysymyksiä, kuin myös vastauksia niihin, tulen pohtimaan täällä blogissa.Tämän blogin tarkoitus on olla siis myös minun päiväkirjani, jonne jaan fiiliksiä kaikesta elämääni tällä hetkellä kuuluvasta sekamelskasta. Äitijuttuja, vauvajuttuja, opiskelujuttuja, koirajuttuja, treenijuttuja ja näiden kaikkien yhdistämistä. 
Tervetuloa seuraamaan!