27. helmikuuta 2017

Raskausviikko 31

Ajattelin että olisi mukava kirjoitella tässä raskauden viimeisellä kolmanneksella aina viikottain pinnalla olevista fiiliksistä. Raskausviikot ovat jo pyörähtäneet neljännelle kymmenelle, ja enää olisi pari hassua kuukautta laskettuun aikaan. Harvoin on vappua odoteltu näin innokkaasti, vaikka se joka vuosi opiskelijan lukuvuoden kohokohta onkin...

Katsokaa nyt näitä värivalintoja, mitkä tyttövauvahormoonit? En ennen voinut sietää näitä värejä, etenkään sisustuksessa, etenkään yhdistettyinä toisiinsa. Eikö se ole jo joku vanha sääntö että ei punaista ja vaaleanpunaista yhdessä...

Tämä maanantaiaamu ei ollut laisinkaan ankea, päinvastoin! Aamut ovat jo todella valoisia ja tänäänkin näyttäisi aurinko paistavan. Viikonlopun hyvä sää saa siis jatkoa vielä ainakin tänään. Näin kotona ollessa ei tietenkään nyt hiihtolomat tunnu sinänsä missään, mutta nauttikaa ihmeessä näistä keleistä kenellä loma on nyt ajankohtainen! Itsekin olen oppinut vähitellen nauttimaan näistä aamuista kun ei ole minnekään kiire. Tuntuu että saan enemmän aikaan nyt, kun mitään ei tarvitsisi välttämättä aamuisin saadakaan aikaan. Kummallinen tuo ihmisen mieli...


Laskiaisen kunniaksi lähdettiin viikonloppuna meren jäälle luistelemaan, ja ai vitsi miten nautin! Luistelu siis sujuu edelleen. Nyt kun on tuntunut että kävely on välillä vähän kinkkistä, niin huippua että luistimilla vielä kulkee! Muuten me otettiin viikonloppu ihan todella rauhassa, oikein perinteinen kotiviikonloppu. Syötiin hyvin, katseltiin MM-kisoja telkkarista ja nukuttiin päikkäreitä. Ihan täydellistä ja niiin rentouttavaa, jos minulta kysytään. Alkuvuoden viikonloput kun ovat menneet lähes poikkeuksetta reissun päällä. Tosin allekirjoittaneen sykehän lyö kahtasataa jo ihan hiihtokisoja telkkarista katsellessa, että se siitä täydellisestä rentoutumisesta. Menee vielä näköjään tunteisiin vaikka omista hiihtoajoista alkaa olla jokunen vuosi. 


Toistaiseksi olo on ollut varsin jees satunnaisia kolotuksia lukuunottamatta. Pidetään peukkuja että tämä hyvä flow jatkuisi edelleen ja mahdollisimman pitkään! Nyt on taas voinut käydä salillakin kevyesti treenailemassa. Vauva liikkuu jo mahassa ihan hurjaa tahtia, välillä jopa niin kovaa että on esimerkiksi vaikea nukahtaa tai keskittyä muuhun hommaan, kun tyttö vaatii huomiota itselleen.

Tällä viikolla onkin neuvola, ja kiva taas päästä kuuntelemaan että mitä vauvalle tässä vaiheessa kuuluu. Toivottavasti kaikki on edelleen hyvin. Tuntuu tosiaan että taas neuvola, vasta pari viikkoa sitten käytiin viimeksi. Loppua kohdenhan nämä käynnit alkaa tihenemään, ja ihan hyvä niin. Joka päivä miettii enemmän ja enemmän että kohta se vauva on täällä ihan oikeasti. Ja joo, sekin aina voi tulla ihan ykskaks yllättäen mieleen että niin se tosissaan vauva syntyy ja kesällä ollaan oikeasti vanhempia. Seitsemän kuukauttahan sitä on höpötetty jo, että baby on board mutta tässä vähitellen asia alkaa konkretisoitua. Sitten varmaan on taas se ymmärrys ihan eri levelillä kun se vauva on oikeasti sylissä ja siinä jokapäiväisessä menossa mukana. 

Nyt maaliskuun tehtävälistalla olisi sitten hankkia kaikki tarvittava vauvalle. Eli ne kaikki isoimmat hankinnat, jotka on vielä tekemättä. Jos muuten löytyy hyviä vinkkejä vaunuista ja turvakaukaloista niin antaa tulla! Välillä tuntuu että myyjät saa pään vaan entistä enemmän pyörälle, enkä enää ole varma että mikä olisi fiksu valinta ja mikä ei.

24. helmikuuta 2017

15 salattua faktaa logopediasta

1. Unelmiesi ala tai ei, väsyt kuuntelemaan luennoitsijoiden jorinoita ja mietit päivittäin kannattaako kouluun edes vaivautua.
Kannatti nähdä vaivaa sisäänpääsyn eteen

2. Joudut opiskelemaan siinä sivussa ne kaikki pakolliset tylsääkin tylsemmät kurssit (esim. yhteiskuntatutkimus, filosofia) jotka eivät liity mitenkään unelmiesi alaan.

3. Jos jonkinmoista kotitehtävää riittää niin kuin ala-asteella konsanaan. Ainoa ero on, että ne ovat korkeakoulutasoa plus- ja miinuslaskujen sijaan.

4. LäsnäoloPAKKO useimmilla kursseilla.
Mikä akateeminen vapaus?

5. Syöt paljon ja epäterveellisesti pitkien koulupäivien uuvuttamana.

6. Et tietenkään myöskään liiku, millä ajalla sen muka tekisit?
Jokainen voi miettiä kahden edellisen summautuvat seuraukset...

7. Materiaaleja täytyy raahata kouluun ja takaisin aina noin rinkallisen verran.
Koulukirjat, tekeillä olevat seminaarityöt, terapiamateriaalit, ja ne eväät maratonpäiviin,....

8. Sinun täytyy hallita englanninkieli kohtalaisen hyvin.
Esimerkiksi sen verran hyvin, että voit lukea tenttiin 600 sivua aivojen rakenteita ja toimintaa englanniksi ja vieläpä omaksua asiat rajallisessa ajassa

9. Kurssikirjoja (logopedian alan ulkopuolelta) on mahdoton tehtävä löytää.

10. Sinulla ei todennäköisesti ole opetuksettomia ajanjaksoja (=syys- ja hiihtolomaa).

11. Opiskelijakaverisi ovat ylisuorittavia perfektionisteja, ethän halua hävitä heille?

12. Bileet eivät kiinnosta, koska seuraavana päivänä
on koulua 8-18...

13. Oman alan kesätyöt ovat kiven alla, koska puheterapeutin työtä saa tehdä vasta laillistettuna ammattihenkilönä valmistumisen jälkeen, ja muitakaan tehtäviä ei juuri ole.

14. Sinut tunnetaan tylsänä logopedina.

15. Valmistuttuasi sinusta tulee todennäköisimmin iloisen värikkäisiin vaatteisiin pukeutuva polkkatukkainen kukkahattutäti.

Lifegoals...

Yllä yksi niitä harvoja ja valittuja suomenkielisiä teoksia, josta olen saanut päntätä tenttiin kuluneen lukuvuoden aikana.

Faktat perustuvat empiiriseen tutkimukseen aiheesta.

20. helmikuuta 2017

Vauvalle vaatekaappiin

Alunperin piti kirjoitella tänne hieman omasta pukeutumisesta, mutta en malttanut olla hypistelemättä näitä ihania minikokoisia vaateihanuuksia! Tampereella viikonloppuna käydessäni löysin muutaman uuden jutun lisää, ja näitähän alkaakin kertyä ihan huomaamatta vaatekaapin täytteeksi. 



Housut - Molo Kids
Unipupu - H&M




T-Paita - Burberry
Body - H&M
Sukat - Lindex

Niin kuin näistä tämänkin postauksen kuvista voi päätellä, ei tällä äidillä ole kovin selvää visiota tulevan beibin tyylisuunnasta. Ja eipä tietenkään tarvitse ollakkaan. Miten minusta tuntuu että monilla on kuitenkin jotkin hyvin tietyt merkit ja tyylit joita ostavat jo ennen vauvan syntymää. Itse haihattelen välillä pinkkejä prinsessaunelmia ja välillä jotain hyvin paljon yksinkertaisempaa ja noh - tyylikkäämpää. Minulla on kuitenkin kokemusta lastenvaatteista ajalta, kun työskentelin niiden parissa, ja varmaan ne omatkin mieltymykset tarkentuvat tässä ajan mittaan.

Minulle ei myöskään merkkaa se, onko vaate tiettyä tunnettua merkkiä vai ihan ketjuliikekamaa. Toki joissakin tuotteissa olen huomannut että laadusta kannattaa maksaa, mutta siinäkin asiassa löytyy vaihtelua todella paljon. En myöskään välitä onko vaate upouusi vai kirppikseltä, kunhan se on siisti, käytännöllinen ja miellyttää omaa silmää. On kuitenkin huippujuttu että nykyisin löytyy tyylejä ja malleja joka makuun, ja lastenvaatteisiin panostetaan aiempaa enemmän.

Olen myöskin kokoasioista hieman pihalla, ja tällä hetkellä en rehellisesti osaa sanoa mitä kokoja tuolla kaapissa jo on, ja mitä tarvitaan rutkasti lisää. Kokoja löytyy kaikenkaikkiaan ihan niistä 50 senttisistä sinne 80cm:iin, mutta pitää vielä käydä huolella läpi että minkä verran on mitäkin. 

Nyt varmaan kannattaisi alkaa todella toivomaan tyttöä, sillä värimaailma on vahvasti siihen suuntaan kallellaan. Alussa kun ajattelin että ostetaan vain melko hillittyjä juttuja, jottei sitten mene kaikki uusiksi jos tulisikin poika. Yhtään mekkoa ei sentään vielä löydy varastosta, siihen poikaystäväni on vetänyt rajan. Ihan kuin se nyt enää mitään auttaisi hempeiden pastellisävyjen vallatessa kaappitilaa... 

Viikonloppuna mietittiinkin Tampereen ihania lastenvaatevalikoimia katsellessa, että entä jos se vauva onkin poika? Onko se ollenkaan varmaa se sukupuoli? Satuin sitten juuri lukemaan netistä artikkelin, jossa puhuttiin, että parhaimmillaankin ultrasta päätelty sukupuoli on vain hyvä arvaus. Käsittääkseni nämä veikkaukset kuitenkin ovat pääsääntöisesti oikeassa? Sataprosenttinen varmuus kuitenkin olisi tullut vasta tarkemmissa tutkimuksissa, mutta onneksi emme ole sellaisiin toistaiseksi joutuneet. 


Body - Metsola

Hurmaannuin noihin Metsolan kuoseihin viikonloppuna, ja oli pakko ostaa tuo keltainen body väripilkuksi vaatekaappiin. Ihanat ysärivibat lapsuudesta, Pupu Tupuna <3.


Housut ja pipo - H&M

Olen kaikenkaikkiaan koittanut leikkiä fiksua ja hillitä ostohimoja vauvanvaatekaupoilla. Jonkin verran vaatteita on kuitenkin välttämätöntä hankkia jo ennakkoon, ja kyllähän se pikkuvauva myös kuluttaa vaatteita ihan kiitettävällä tahdilla. 

 Omien vaatteideni kohdalla voisin olla kyllä fiksumpikin ostelija. Mielipide vaan vahvistui entisestään kun teimme viikonloppuna lopullista muuttoani Tampereelta Ouluun. Sanoinkin muuttoporukalle että ette sitten enää anna minun ostella vaatteita tähän tahtiin, ainakaan näitä virheostoksia... Vielä tarkemmin vaatepaljous konkretisoitui kun mahdutettiin meidän kahden ja beibin vaatevalikoimaa vaatehuoneeseemme. 

Tänään sitten kannoinkin täydennystä kirppispöytään. Toivotaan että vaatteet löytävät hyvän uuden kodin. Olen ollut kirppismyyjänä aika laiska, ja tälläkin kertaa jos vaatteet eivät sieltä pöydästä häviä lahjoitan ne jonnekin hyväntekeväisyyteen. Virheostokset saavat loppua minun osaltani.

Paljonkos teillä on "hamstrattu" vauvanvaatteita ennakkoon?:)


19. helmikuuta 2017

9 randoms about me

Jippii, muutto paketissa! En ole enää kahden asunnon loukussa, vaan saan ihan kaikessa rauhassa alkaa keskittymään vauvan saapumiseen täällä Oulussa. Huippu fiilis kun on kaikki omat jutut täällä mukana, eikä tarvitse joka päivä miettiä että mitähän vaatteita mulla oli mukana tai mistähän lukisin opiskelujuttuja kun kaikki kirjat on Tampereella. Ihmeen vähällä sitä kyllä pärjäsi melkein kuukauden. Tuntuu luksukselta nyt kun omat rakkaat tavarat ovat käden ulottuvilla :).

Ajattelin kertoa tähän 9 randomia juttua itsestäni, koska mielestäni nämä pienet ja isommatkin jutut kertovat aina yllättävän paljon kirjoittajastaan.
 Jakaako joku  näitä samoja randomeja (kummallisia) juttuja kanssani?

1. Nyt kun muutto on ohi, niin muuttoja on plakkarissa yhteensä 10! Muutin ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana pois kotoa, ja olen siis nyt asunut kuutisen vuotta omillani. Nuoreen ikääni nähden olen siis kerännyt jo aika monta muuttoa alle ja seuraavan tiedän jo häämöttävän parin vuoden päässä, kun pitää vaihtaa suurempaan asuntoon...

2. Perheenlisäyksestä ja onnellisesta parisuhteesta huolimatta en haaveile häistä laisinkaan. Toki naimisiin tahdon, eikä haittaa vaikka se tulisi nopeastikin (vink vink!), mutta minulle passaisi vaikka maistraattivihkiminen prinsessahäiden sijaan.

3. En ole ikinä seurannut mitään TV-sarjoja kovin intohimolla, ainakaan mitään "hittisarjoja". Kaikki kavereideni seuraamat sarjat kuten esimerkiksi Greyn anatomia, OITNB, TVOF, Gossip Girl, jne eivät ole ikinä kiinnostaneet, ja olenkin ihan pihalla aina kun keskustelu kääntyy sarjojen pariin.

4. Monien mielestä minulla ja poikaystävälläni on aika reipas ikäero. Itse ei sitä olla ikinä ajateltu niin, mutta onhan sitä tosiaan peräti yhdeksän vuotta!

5. Inhoan kaupungissa, tai ainakin keskustan tuntumassa asumista. Tässä elämänvaiheessa joo ihan kätevää, mutta oikeasti haluaisin asua maalla. Haaveitteni asuinpaikka on omakotitalo jossain, missä naapurit eivät näy eivätkä kuulu!




6. Otin korvareiät vasta 17 vuotiaana (olin lähemmäs 18!) . En osaa sanoa yhtään että miksi näin. Olisin voinut ottaa ne vaikka pikkutyttönä mutta en ilmeisesti ollut asiasta kiinnostunut (?). Napakorun sen sijaan otin jo 15- vuotiaana, ja se oli silloin ihan pakko saada! :D

7. Mursin käteni 13- vuotiaana, ja käsi on edelleen mutkalla. Käsi ei siis leikkauksista huolimatta suoristunut koskaan, vaan siinä on edelleen pikku mutka. Ei se tietenkään mitenkään pahasti näy, jos ei osaa katsoa, mutta itse huomaan sen tietyissä liikeradoissa jatkuvasti. Esimerkiksi etunojapunnerrukset vaatii erityistä huolellisuutta, jotta saan niitä tehtyä.

8. Soitin pianoa esikouluikäisestä lähtien melkein 10 vuotta, mutta lopetettuani noin kuutisen vuotta sitten en ole soittanut laisinkaan. Tuli ilmeisesti totaalikyllästyminen?...

9. Inhoan maidon makua. Monien mielestä tämä on tosi outoa, sillä maito on niin "tavallinen" maku. Inhottaa jo pelkkä maidon haju, ja liiallinen maidon haju/maku esimerkiksi smoothiessa on ehdoton nounou!

Ensi viikon saakin aloittaa melko rennoin ottein, sillä opiskelujen suhteen helpotti entisestään, kun tentin viime viikolla yhden pitkään roikkuneen tentin pois alta.. Tarkoitus on kirjoitella hieman enemmän mammajuttuja tännekin, nyt kun aikaa löytyy enemmän. Palataan pian niiden aiheiden merkeissä! :)

15. helmikuuta 2017

Kevään trendejä Beauty Spotissa

Eilen ystävänpäivän iltana meidät oululaiset Kulumilla- bloggaajat oli kutsuttu ystävänpäiväkesteille Beauty Spotiin. Päivän teeman mukaisesti myös kaverit olivat tervetulleita mukaan, joten samalla sain viettää aikaa ihanan Tarun kanssa.

Beauty Spot on Oulun rotuaarilla sijaitseva, yli 30-vuotias kauneushoitola, joka tarjoaa kattavan valikoiman kauneuspalveluita meikkauksista, kestovärjäyksistä ja kevyistä kasvohoidoista aina mikroneulauksiin ja happohoitoihin. Tuotesarjoina hoitolassa on käytössä Diego Dalla Palma ja Medik8, sekä lisäksi meikit Artdecolta.


Beauty Spot oli minulle pitkistä perinteistään huolimatta uusi tuttavuus. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota upeaan moderniin ja valoisaan sisustukseen, joka iski omaan makuuni ihan täysillä! Liike on muuttanut näihin uusiin tiloihin viime syksynä, ja jokainen yksityiskohta oli mietitty huolella. Hoitolassa saa siis nauttia hoitojen lisäksi myös kauniista miljööstä, kannattaa käydä paikan päällä kurkkaamassa!

 Nuo Kartellin kalusteet ovat kyllä pyörineet mielessä omaankin kotiin, harmi ettei tänne nyt oikeastaan mahdu mitään uutta..




Pääsimme illan aikana kuulemaan tulevan kevään meikkitrendeistä. Ilmeisesti mitä kreiseimmät kirkkaat värit ja niiden yhdistelmät ovat kevään 2017 juttu. Esimerkiksi kolmella eri värillä toteutetut huulet tulevat olemaan supertrendikkäät! Voi jäädä kyllä omalla kohdalla vielä toistaiseksi toteuttamatta, haha... Muutama Artdecon huulituote jäi kuitenkin vahvasti mieleen, ja pitää ehkä käydä hakemassa ne joku päivä. Muunmuassa täysin uudenlainen huulipuuteri vaikutti tosi näppärältä ja ihanalta välineeltä matan huulimeikin tekoon.  

Saimme ystävänpäivälahjaksi Medik8:n puhdistusvaahdon ja LuxMe:n Konjac sienen, joita kerkesinkin innoissani jo kokeilemaan. Vaahto oli todella tehokkaan oloinen tuote, kuitenkaan kuivattamatta atooppista ihoani liikaa. Samoin Konjac sieni vaikutti varsin kätevältä käyttää ihonpuhdistuksen yhteydessä. Saimme vielä tuollaiset sydämenmalliset limited edition- sienet, kuinka söpöt! 



Pakko vielä mainita toisesta mielenkiintoisesta huulituotteesta, Artdecon Color Booster Lip Balmista. Kyseessä siis tuote joka itsessään on lähes väritön, mutta muuttuu huulilla värilliseksi käyttäjän huulien pH:n mukaan.



 Niin kuin näkyy niin minun huulillani siitä tuli tosi kiva pinkki, ja esimerkiksi kaverini Tarun huulilla vieläkin syvemmän punainen. Harmi ettei tullut räpsäistyä kuvaa itse värittömästä tuotteesta, mutta tuolta sen löytää jos nyt heräsi kiinnostus :). Koostumukseltaan siis hyvin huulivoidemainen, kosteuttava ja pehmeä. 

Kiitos Beauty Spotille ja muille mukana olleille mukavasta illasta. Oli kiva viettää ystävänpäivää kevään kauneusuutuuksien parissa ja nähdä samalla muita oululaisia bloggaajia :) Toivottavasti nähdään taas pian!

 Loppuviikko pitää vastapainoksi ahertaa muuttopuuhien parissa. Saan siis vihdoin ja viimein kaiken omaisuuteni Tampereelta Ouluun. Onkin ollut vähän orpo olo noilla muutamalla hassulla vaatteella ja tavaralla, mitä minulla on nyt täällä Oulussa ollut.


13. helmikuuta 2017

Asiaa kehonhuollosta

Nyt raskauden viimeisellä kolmanneksella alkaa mahan koko jo vähitellen rajoittaa rauhallisempaakin liikuntaa. Enää ainoa ongelma ei siis ole se liikunnan tehojen ja rasittavuuden kyttääminen, vaan ongelmaksi muodostuu oma kömpelyys mittasuhteiden muuttuessa. Minähän mm. tönäisin möhömahallani poikaystäväni puhelimen lattialle, kun en hahmottanut että maha pyyhkii pöytää vähän isommalta sektorilta kuin aiemmin, eh.. 

Fiilikset oman kehon kyvyistä ja kivuista vaihtelee päivittäin, mutta nyt viime päivinä vire on ollut kyllä yllättävänkin hyvä! Tuntuu ettei ikinä uskalla kirjoittaa tuota tai saatika sanoa ääneen, jottei karma iskisi... Pääsin käymään eilen jopa ihan kuntosalillakin, eikä voinnin suhteen ilmaantunut takapakkia. Lisäksi nämä huiput auringonpaistekelit on houkutellut päivittäin ulos käppäilemään. Ihan mieletöntä että kevät (ja laskettu aika) lähestyy näin hurjaa tahtia. 

Kolotuksista on tavallaan tullut jo ihan arkipäivää ja vähitellen olen tajunnut kehonhuollon merkityksen myös raskausaikana. Kroppahan kokee ihan älytöntä myllerrystä ja joutuu koville ilman treenejäkin. Olen koittanut nyt panostaa entistä tiiviimmin kehonhuoltoon. Olen rullaillut lihaksia oman tämän hetkisen koordinaationi sallimissa rajoissa niin tennispalloilla kuin putkirullillakin. Lisäksi tietenkin olen koittanut muistaa venytellä säännöllisesti. Venyttelystä on kuitenkin tullut yllättävän haastavaa kun kiristyksiä löytyy ihan uusista paikoista. Entinen voimistelija (paino sanalla entinen) onkin ollut ihmeissään että mites osa liikkeistä tuntuu niin kumman vaivalloisilta. Ennen kun vaikka väkisin rusautti spagaatit jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Nyt kuitenkin kuuntelen omaa kehoa ja koitan näyttävien liikkeiden sijaan parantaa oloa tasapainoisille venyttelyharjoituksilla. 

Kuvasin teille muutamia minun mielestäni hyviä odottajan liikkeitä. Nämä ovat siis sellaisia jotka itsellä tuntuu sekä hyödyllisiltä että sellaisilta, joita voi turvallisesti tehdä. Minulla ongelmakohta on nimenomaan ollut alakroppa. Lantion seutu ja jalat kokonaisuudessaan ovat kovilla nousevan painon myötä, ja haastetta lisää myös muuttunut kehon painopiste. Nämä liikkeet keskittyy alakroppaan ja etenkin noiden lantion seudun kiristysten lievittämiseen. 

Ekana tämä perinteinen pohjevenytys, joka tuntuu mukavasti koko jalan pituudelta ja lisäksi pakarassa sekä alaselässä. Ainakin jos on tarpeeksi jumissa (;



Etureittä on turvallinen venyttää näin kylkimakuulla. Voi rennosti köllötellä ja vaikka kattoo telkkaria. Niinku joku bloggaaja tässä esimerkillisesti tekee..




Lonkankoukistajan venytys on ihan ykkösjuttu. Tärkeä venytys ryhdin kannalta ja tekee kyllä hyvää rasittuneelle lantion seudulle.
  



Näissä näkyy se entisen voimistelijan lonkankoukistajavenytys, ehheh..




Lonkkien avaus selällään. Voi jumppailla jalkoja auki ja kiinni, ja sitten myös jättää lähentäjien venytykseen alas.






Tämä on nyt periaatteessa kylkivenytys, mutta tuntuu myös jumisissa alaraajoissa. Ja ei tee kyllä pahaa venyttää kylkiä mahan vetäessä etukenoon.




Vartalon kierrot on turvallisia tehdä raskausaikanakin, kun malttaa mennä asentoon ja tulla sieltä pois rauhallisin liikkein.  

 




Ihan jo tämänkaltaisilla kevyillä pikkujutuillakin saa lisättyä omaa hyvää fiilistä. Kaikkihan tietää liikunnan hyödyt, mutta monesti raskaudessa liikkumaan ei joko yksinkertaisesti pysty tai sitten arastelee liikaa. Fakta kuitenkin on se että niin vauvalle kuin äidillekin on hyväksi virkistää kroppaa ja pääkoppaa pienilläkin jumppahetkillä. Olen huomannut että nyt kun voi taas jotenkuten liikuttaa itseään päivittäin, niin uni paranee ja terveellinen ruoka maistuu paremmin. Minua myös kovasti vaivanneet "levottomat jalat" oireilevat aina huomattavasti vähemmän säännöllisesti liikkuessa. Lisäksi huippuhyvä apu jalkojen turvotukseen ja levottomuuteen on nämä yllä näkyvät kompressiosukat, jotka sain vihdoin hankittua. Ehdoton suositus niille! 

Huomenna on ystävänpäivä ja tällä kertaa se taitaa mennä todella niiden ystävien, eikä oman rakkaan avomiehen seurassa! Kiva päivä kuitenkin tiedossa, siitä lisää myöhemmin :) t. Huono vaimo


PS. Seuratkaa myös Instassa @annijohannan. Löytyy myös tuosta sivupalkista :)

12. helmikuuta 2017

Logopedian pääsykokeet

Viimeisimmän opiskeluaiheisen postaukseni jälkeen toivottiin lisävinkkejä logopedian pääsykokeisiin liittyen, joten täältä pesee!



Valmistautuminen kokeeseen


Ensinnäkin, hakuprosessit vaihtelevat hieman paikkakunnittain. Minulla on kokemusta ainoastaan yksistä Tampereen yliopiston pääsykokeista, ja niistä osaan kertoa parhaiten. Logopediaahan voi opiskella neljällä paikkakunnalla: Oulussa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä.  Hain Tampereelle viime keväänä ja silloin siellä ei enää järjestetty suullista koetta laisinkaan. Pääsykoe oli siis yksivaiheinen, yhtenä päivänä. Se sisälsi kirjallisen kokeen, joka perustui ennakkomateriaaliin ja koetilaisuudessa jaettuun aineistoon. Ennakkoon oli siis tiedossa kaksi teosta, jotka näyttävät pysyneen samana tähän vuoteen (Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, sekä Anatomia ja fysiologia). Puhuva ihminen keskittyy puheen oppimiseen, puheen tuottoon, puheteknologiaan, puhehäiriöihin, ja kieleen. Anatomia ja fysiologia taas nimensä mukaisesti keskittyy ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan eli ihmiskehon rakenteisiin ja niiden toimintaan. Molemmat aika tuhteja teoksia, mutta (omasta mielestäni ainakin) ihan hurjan mielenkiintoisia!

Oma luku-urakkani alkoi viime tammikuussa töiden ohessa. En tehnyt ihan täysiä viikkotunteja, mutta paljon kuitenkin. Olin töissä (vauvan)vaateliikkeessä ja tein aamu-, päivä-, ja iltavuoroja. Luin siis välillä heti aamutuimaan ja välillä iltamyöhään, välillä sekä että. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lukea töiden ohessa, sillä keskeytin kätilöopintoni ja opitotukeakaan ei enää tippunut. Oli pakko käydä töissä reippaaseen tahtiin, jotta pystyi maksamaan vuokraa ym. pakollisia kuluja. En kokenut työskentelyä ja opiskelua yhtäaikaa liian raskaana, mutta ei siinä tosiaan vapaa-ajalla mässäilty. Elämä oli aika tiukkaa ja tylsää koko tammikuu-toukokuu ajanjakson, eikä baareissakaan tullut pahemmin pyörittyä. Toki vapaapäiviä opiskelusta vietin ainakin kerran viikossa. Välillä muiden menojen niin vaatiessa, välillä ihan vaan omasta tahdosta kun formantit ja aivohermot alkoivat tulla korvista savuna ulos.

Alussa lukeminen oli enemmän fiilispohjalta, kunnes viimeistään helmikuussa näihin aikoihin tajusin että tähän hommaan tarvitaan joku tarkempi strategia. Lukemiselta välttyäkseni aloin viihtymään töissä liiankin hyvin. Lisäksi piti sumplia vielä kotityöt, koiran kanssa hengailu ja omat harrastukset aikatauluun mukaan. Sosiaalinen elämä oli kyllä melko heikolla tolalla koko kevään, mutta oli se sen arvoista :).

Lukusuunnitelmani ei ollut mikään pikkutarkka piperrys. Se oli lähinnä muistiinpanojen muodossa oleva aikataulu, johon luettelin mitä milloinkin piti olla luettuna, mistä piti olla muistiinpanot, ja mitkä asiat piti hallita. Olen mielestäni aika hyvä kontrolloimaan omaa opiskeluani, ja pystyin luottamaan itseeni että nämä deadline-päivämäärät pitävät. Jos on heikompi itsekuri, kannattaa kirjoittaa lukusuunnitelmaan vaikka ihan tiukat sivumäärät mitä lukee minäkin päivänä. Lukusuunnitelmaa pitää olla myös valmis muuttamaan siinä vaiheessa kun näkee oman lukunopeuden. Lukunopeudessa kannattaa ottaa huomioon ettei nopeus ole mikään itseisarvo. Idea on kuitenkin omaksua asiat, jolloin haukionkala-tyyppinen hokeminen ei toimi laisinkaan. Itselläni kestää omaksua monimutkaisia asioita, ja luinkin kaikki tekstit läpi "vain" kaksi kertaa. Sitäkin enemmän käytin aikaa asioiden pureskeluun ja niiden selittämiseen itselleni. 

Luin työpäivinä varmaankin parisen tuntia ja vapaapäivinä 4-5 tuntia. Välillä lukeminen oli tiukkaa lukemista, välillä taas muistelua, selailua ja kertailua. Itse koen oppivani parhaiten tekemällä käytännössä. No tämähän ei onnistu tälläisen teoriapänttäyksen yhteydessä, mutta kirjoihin ja vihkoihin piirtely sekä muistiinpanojen tekeminen auttoi minua asioiden jäsentelyssä. Ensin luin kirjat läpi aika rennosti selaillen (900 sivua). Sen jälkeen aloin tekemään näitä enemmän ja vähemmän järkeviä muistiinpanoja. Lukemisen lomassa katselin kirjojen kuvia ja testailin omaa muistiaini, esimerkiksi hermojen nimiä ja lukumääriä itseltäni tenttailemalla. Toki miljoonaan kertaan pänttäsin tietyt kohdat, jotka tuntuivat oleellisilta tai vaikeimmilta itselleni. Toisaalta esimerkiksi puheteknologian aihealue Puhuvasta Ihmisestä oli itselleni täyttä hepreaa, ja lopulta annoin koko osion olla. En vaan pystynyt käsittämään teknologian osa-alueen juttuja. Ja muistaakseni aineistoa koskevissa monivalintakysymyksissä ei tullut yhtään kysymystä kyseisestä alueesta. Minulla kävi siis hyvä tuuri, sillä kysymyksethän voi olla mistä aiheesta tahansa, joten tähän taktiikkaan ei kannata luottaa! 

Varsinaisen lukemisen lisäksi hain tietenkin kuumeisesti lisätietoa netistä, mutta yllättävän vähän löysin lisätietoa tai vinkkejä pääsykokeisiin. Siksipä itsekin tästä aiheesta nyt kirjoittelen, jos vaikka tästä olisi apua jollekin. En tosin tiennyt että olisi ollut tarjolla esimerkiksi facebookissa Logopedia2016 ryhmää ynnä muuta, jossa jaeltiin vinkkejä pänttämiseen ja pohdittiin yhdessä epäselviä kohtia kirjoissa. Kirjoistahan siis löytyi muutamia virheitä, jotka olivat herättäneet kummastusta ryhmäkeskusteluissa. Itse en näitä virheitä juuri huomannut, ja olin onnellisen tietämätön monesta "ongelmasta", joita ryhmissä puitiin. Faceryhmästä sain tietää viime syksynä luokkakavereilta, jotka olivat olleet ryhmässä. Ja joo, itsekin koitin googlailla ryhmiä, mutten mukamas löytänyt. En vissiin oikein keskittynyt etsimään huolellisesti.



Pääsykokeet

Itse pääsykoepäiväkin vaati osaltani järkkäilyä, koska lähdin Tampereelle pääsykokeisiin kotoani Oulusta. Päiväreissu olisi ollut melkolailla mahdoton pääsykokeen alkaessa klo 9 aamulla, joten oli pakko mennä hotelliin. Kavereitakaan minulla ei etukäteen Tampereella ollut. Äitini lähti mukaan pääsykoereissulle henkiseksi tueksi ja toiseksi kuskiksi. Mentiin edellisenä päivänä Tampereelle, ja yövyttiin hotellissa yksi yö. Nukuin ihan huippuhyvin ja mulla oli muutenkin kokeeseen mennessä hyvä fiilis! Maha oli täynnä hotelliaamupalaa ja keli oli kuin morsian.

Pääsykoesalissa se sitten iski - pääsykoeahdistus. Tuijotin koepaperia ja alkoi tuntua siltä että mihin olen käyttänyt vajaa puoli vuotta elämästäni. Niitä monivalintojahan oli ihan naurettavan vähän ja ne menikin hyvin, mutta se aineisto! Toinen aineisto käsitteli niin korkealentoisesti sisäkorvaistutteita, että minulla alkoi vaan apinat lyömään lautasia yhteen pään sisällä. Tuntui etten jaksa keskittyä yhtään. Toinen aineisto oli jotakin kevyempää settiä, muistaakseni musiikkiin liittyvää asiaa. Joku viime keväänä hakenut saattaa muistaa minua tarkemmin mitä se käsitteli? Aineistostakin oli monivalintakysymyksiä, joten mietin että tässä on pakko vaikka yrittää veikata.

Taisin kärsiä jostakin paniikista siellä koesalissa, sillä hetken rauhoituttuani koe silmissäni selkeentyi ja pääsin vauhtiin aineiston kanssa. Lopulta sain jotakin järkeä jokaiseen vastaukseen ja kokeen valmiiksi. Luin kuitenkin yhä uudestaan ja uudestaan niin aineistoja kuin omia vastauksianikin. Kolmen tunnin jälkeen väsyin jo aiheeseen ja mietin että ihan sama, antaa olla, meni miten meni. Tietenkään ei ollut ihan sama, mutta olin vaan niiin kyllästynyt jo koko logopediaan, että niiden termien katselu alkoi kuvottaa. En siis käyttänyt pääsykokeeseen ihan koko neljää tuntia, minkä olisin voinut.

Kaiken kukkuraksi olin tämä uuden ja ihanan ensikertalaiskiintiön uhri. Olin ottanut kesällä 2015 vastaan ammattikorkeakoulupaikan kätilöpuolelta, ja näin ollen menettänyt ensikertalaisen edun. Osa aloituspaikoistahan (9/15) oli siis varattu hakijalle, joilla ei ollut aiempaa korkeakoulupaikkaa. Toisaalta se sai mut raivolla ja vimmalla lukemaan entistä kovemmin. Ketutti niin paljon, että olin ottanu aiemmin AMK-paikan vastaan, sillä polte puheterapeutin opintoihin oli kova. Minun onnekseni se ei kuitenkaan koitunut kohtalokseni. Kannustan siis unohtamaan tuon pelottavalta kuulostavan kiintiön, jos on ns. "toiskertalainen" hakija. En ollut ainoa sisäänpäässeistä luokkakavereistani, jotka olivat olleet samassa "huonommassa" asemmassa kuin minä. Kyllä sinne voi päästä ihan samalla lailla kuin ennen tätä uudistustakin, jokatapauksessa kun pitää lukea hyvin ja paljon ja hyvin paljn!


Suullinen koe

Itsellä ei tosiaan ollut sitä suullista koetta tai minkäänlaista haastattelua laisinkaan. Jos kuitenkin siihen suulliseen kokeeseen jollain toisella paikkakunnalla joutuu, tässä muutama vinkki! Olen jutellut suullisesta osiosta ylempien vuosikurssien opiskelijoiden kanssa, ja lisäksi osallistunut AMK:n pääsykoehaastatteluun, joten jonkinmoista kokemusta löytyy. Tärkeintä on olla kokeessa oma itsensä. Kyllä ne harjaantuneet haastattelijat huomaavat kaikenlaisen teeskentelyn ja yliyrittämisen. Ihmeen sitkeässä on käsitys, että puheterapeutin kuuluisi olla hullun ulospäinsuuntautunut, innokas ja puhelias. Näinhän ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Puheterapeutille tärkeä ominaisuus on kyky kuunnella ja ymmärtää asiakasta. Asiakastyössä vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta. Ei siis kannata tekeytyä väkisin ekstrovertiksi puhekoneeksi, jos ei sitä todellisuudessa ole. Luonnollisuus on varmaan se tärkein asia haastatteluissa. Innokkuus kannattaa tuoda esiin kertomalla motivaatiostaan ja miettiä niitä omia hyviä ja huonoja puolia jo etukäteen valmiiksi, kaikista meistä kun niitä molempia kuitenkin löytyy. Meidänkin luokalle mahtuu niin hiljaisia sivusta seuraajia, kuin enemmän esillä olevia porisijoita. Uskoisin että myös tietynlainen joustava ajatusmaailma on parempi kuin ehdottoman jyrkät ja jäykät mielipiteet. Puheterapeutti joutuu kuitenkin toimimaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Avoimin mielin vaan haastatteluun, jännityksen näkyminenkään ei ole vaarallista!

Monia saattaa myös mietityttää erilaiset omat ääntämisen ongelmat, esimerkiksi r- tai s-vika. Selkeä puhe ja normaali äänteidein tuotto kun on edellytys ammatissa toimimiselle. Esimerkiksi Tampereellahan nämä eivät enää karsi hakijoita mitenkään, koska haastattelua ei ole. Toimintamalli on nykyisin se, että jos on esimerkiksi r-vika, pitää r-äänne oppia opiskelujen aikana tuottamaan siten, että voi käyttää sitä asiakastyössä mallina. Vapaa-ajalla rupatteluahan ei kukaan kontrolloi. Esimerkiksi meidän luokaltamme muutamat ovat käyneet syksyn aikana opettajien pitämissä "puheterapiossa" opiskelemassa tarkempaa äänteiden tuottoa, jotta osaa jo harjoittelussa antaa mahdollisimman hyvän mallin asiakkaalle. Näitäkin puutteita omassa puheessa on siis mahdollisuus treenata, eikä tarvitse olla täydellinen artikulaatioiltaan kouluun tullessa. Opiskelijan omalla vastuulla on kuitenkin se, omaksuuko edellytettävät mallit jotta voi todella valmistuttuaan toimia ammatissa. Myös kuulon on oltava normaali, jotta pystyy tekemään puheterapeutin asiakastyötä.


Tässä vielä mielestäni olennaisimmat asiat onnistuneen valmistautumisen kannalta:


1. Tee lukusuunnitelma, pysy siinä!

2. Ota vapaapäiviä etukäteen suunnitellusti
3. Tee lukemisesta kiinnostavaa
   -Vaihtele lukutyylejä, piirrä, kirjoita, katsele kuvia, koita kiinnostua asioista aidosti ulkoa pänttäämisen sijaan
4. Testaa omaa osaamistasi
5. Tee kaikkesi onnistumisen eteen!
   -Selittelylle ei jää tilaa jälkikäteen. Ole siis valmis uhraamaan aikaasi!

Kertokaa ihmeessä jos tulee vielä jotain kysyttävää mieleen! :)

9. helmikuuta 2017

Kevyttä keittiöremonttia

Vihdoin voin ylpeänä esitellä meidän keittiöremontin aikaansaannoksia. Okei, ehkä keittiöremontti kuulostaa paljon suureellisemmalta kuin mitä tämä meidän pieni pintaremontti piti sisällään, mutta anyways! Ei siis olla jyrätty koko meidän keittiötä maantasalle ja rakennettu uusiksi. Sen sijaan kohennettiin keittiön ilmettä vaihtamalla työtasot sekä välitilan materiaali. Lisäksi päädyttiin uusimaan parhaat päivänsä nähneet liesituuletin ja liesi. Ennen remonttia ne kummasti sulautuivat joukkoon, mutta remontin myötä ne alkoivat näyttämään aika reppanoilta muuten hyväkuntoisessa keittiössä. 

Nyt kun tiedetään ettei tässä asunnossa tulla vuosikausia asumaan, niin ei viitsitty panostaa mahdottoman suuria summia remonttiin. Haluttiin toki remontoida huolella ja laadukkaasti, mutta hulppeammat remontit saavat odottaa tulevaisuuteen, jolloin toivottavasti asutaan asunnossa joka voi olla kotimme vaikka lopun ikäämme. 

Koko remonttiajatus lähti keittiön työtasosta. Vanha taso oli päällystetty marmorikuvioisella dc-fixillä, joka ei ollut makuumme laisinkaan. Lisäksi se oli asennettu pöytätasoon melko suurpiirteisesti, ryppyjä ja ruttuja näkyi siellä täällä. Keittiön uudeksi tasoksi valikoitui tummanharmaa laminaattitaso. Laminaatti materiaalina on ilmeisesti vaihtoehdoista ihan sieltä edullisimmasta päästä. Esimerkiksi aito kivitaso olisi ollut turhan kallis ja lisäksi myös huomattavasti vaikeampi asentaa. Aito puutaso taas vaatisi aivan liikaa huolenpitoa meiltä peruslaiskoilta ihmisiltä. Laminaatti sai siis plussaa sekä helppohoitoisuudesta että hinnasta! 

Keittiön kaappien välitila meni myös uusiksi. Entiset maalatut laatat olivat jo melko suttuisen  näköiset. Maalaus oli kaiken huipuksi toteutettu vähän sinnepäin. Kauempaa katsottaessa ulkonäkö oli ihan ookoo, mutta lähempää katsottuna ei niinkään. Koska tässä rempassa haluttiin päästä melko vähällä, päädyimme valmiisiin välitilalevyihin, jotka ovat helpot asentaa. Välitilalevyn asennus on huomattavasti perinteistä laatoitusta yksinkertaisempaa, sillä täytyy vain leikkailla sopivat palat ja liimata ne seinään. Toki hieman pohjavalmisteluja piti tehdä ennen asennusta. Levyt ovat myös todella laadukkaita ja kestävät sekä vettä että kulutusta jopa perinteisiä kaakeleita paremmin. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut esimerkiksi lasi- tai alumiinilevy, mutta nämä laatoitusta feikkaavat levyt miellyttivät silmäämme eniten. 

Keittiön lattia uusittiin jo kesällä, jolloin vanha parketti sai väistyä tumman laatoituksen tieltä. Ollaan kyllä hurjan tyytyväisiä tähän keittiön faceliftiin! Rempan myötä koko asuntoon tuli huomattavasti ryhdikkäämpi ja nykyaikaisempi ilme. Pintamateriaalit eivät nyt ole mistään villeimmästä päästä, mutta kuitenkin meidän näköiset ja sopivan simppelit pieneen asuntoon. Keittiö näkyy asunnossamme lähes kaikkialle, joten sen on hyvä olla tyyliltään melko yksinkertainen ja helposti muuhun sisustukseen sulautuva. Lisäksi materiaalit ja värit ovat sellaisia, jotka eivät karkoita tulevia ostajia tai vuokralaisia, sitten joskus kun joudumme itse muuttamaan asunnosta pois.

Lisäksi hankittiin kylppäriin uusi allaskaappi ja maalattiin asunnon valkoiset seinät uusiksi. Seinien siisti maalipinta toi kyllä reilusti lisää valoisuutta asuntoon. Uskomatonta, miten ne pienetkin sävyerot tekevät ihmeitä!

Alla näkyy keittiön ilme ennen uudistusta. Keittiötaso oli siis meidän makuumme aivan liian levoton kuosiltaan, ja ennenkaikkea se oli törkyisen näköinen huonon dc-fix-kalvon asennuksen takia.



Uusi ilme on ihanan yksinkertainen ja huolella toteutettu remontti tekee yleisilmeestä hurjan paljon laadukkaamman oloisen.





Me siis oltiin ihan keltanokkia remppailun suhteen, joten meille remontissa tärkeintä oli helppous! Lisäksi remppa oli tarkoitus saada valmiiksi melko nopealla aikataululla. Myöskin minun melkoisen rajoittunut osallistuminen remontointiin tarkoitti sitä, että poikaystäväni piti hoitaa remonttihommat suurimmaksi osaksi yksinään eikä tämän vuoksi alettu mihinkään mahdottomiin uudistuksiin. Itse toimin siis lähinnä suunnittelijan ja assistentin roolissa. 😀 Kämppä oli onneksi jo muuten ennestään hyväkuntoinen ja meidän makuun sopiva. Haluttiin kuitenkin nämä kriittiset kohdat uudistaa, jotta olisi sitten kiva odotella vauvan saapumista.

Vielä olisi edessä muutamat huonekaluhankinnat ja sitten asunto alkaakin olla aikalailla meidän perheen unelmakoti. Niitäkin kun on niin kovin monenlaisia. Meille se on just nyt tämä ja tässä. Liian pieni ja liiankin keskeisellä paikalla, mutta on tässä niin monta plussapuoltakin, että ei valittamista. Sisustus on mieleinen, samoin ihana parveke ja sauna <3 Lisäksi tämä keskeinen sijainti on varsin passeli mulle ja tulevalle beibille kun meillä ei ole päivisin autoa käytettävissä. Ja tietty ihan superkiva kun tätä kämppää on nyt saanut remppailla mieleiseksi. Ihan hyvä kontrasti sille, että olen koko syksyn asunut pienessä opiskelijayksiössä Tampereella, jonka pinnat on jostain 50- ja 60-lukujen taitteesta! Sitten joskus myöhemmin kun me ollaan isoja, vanhoja ja viisaita niin hommataan se minun unelmien maalaisidylli jostain keskeltä ei mitään. Siihen saakka olkoon tämä meille paras koti!

Mitäs tykkäätte uudesta ilmeestä? 

7. helmikuuta 2017

Vauvanvaateviidakko

Vauvalle on tullut toistaiseksi hankittua aika laiskasti tavaraa, mutta onneksi sukulaiset ovat sitäkin innokkaampia hommaamaan pikkuprinsessalle vaatetta ja muuta tarpeellista. Kuten jo aiemmassa postauksessa mainitsin, saatiin viime viikolla kunnon vauvanvaatepläjäys! Kotiin saapui odotettu äitiyspakkaus, ja lisäksi tuleva mummo lykkäsi meille tähänastiset vauvanvaateostoksensa.

Tähän saakka olen koittanut lähinnä hillitä niin omaa kuin muidenkin ostovimmaa. Tuntuu että tuo vauvanvaateviidakko on aivan valtava! Aina olisi ihana ostaa niitä söpöjä pikkuvaatteita ja aina löytyy jotain uutta, mitä ei vielä itsellä ole. Mutta eihän tässä vielä mikään hoppu ole. Pakko kuitenkin myöntää että innostuin melkolailla kun pääsin hiplaamaan pikkuruisia vauvanvaatteita. Tosin paljoa ostettavaa tässä ei enää itselle jääkään vaatepuolelta, sen verran kattava on tuo valikoima jo pelkästään lahjoina saatuina. Poikaystävän kanssa ollaan kuitenkin päätetty tiettyjä must-have vaatteita, joita tahdotaan ehdottomasti omalle beibille. Niitä voisin esitellä sitten hieman myöhemmin, kunhan saadaan ensin hankittua.. 😀

Minulla on ollut aika vahva maku lastenvaatteiden suhteen, ja olen harvinaisen perehtynyt aiheeseen jo ennen omaa odotusaikaa. Tämä juontaa juurensa siihen, että työskentelin aiemmin lastenvaateliikkeessä, jossa tuli huolella perehdyttyä esimerkiksi eri brändeihin ja materiaaleihin. Vaatteet eivät siis todellakaa ole "ihan sama"-osastoa minulle, ainakaan itse ostamieni kohdalla. En koe kuitenkaan olevani mitenkään supernirso, vaan otan ilolla vastaan kaikki mitä esimerkiksi sukulaiset haluavat ostaa. Onhan se opiskelijan kukkarollekin ilo, jos kaikkea ei tarvitse itse hankkia. Ostettavina kun kuitenkin on muunmuassa vaunut ja hoitopöytä... Sitäpaitsi on ihan hauskaa jos vauvan garderoobissa on hieman eri maulla ostettuja, eri tyylisiä vaatteita.

Tykkään itse aika perinteisistä lastenvaatteista, ja olen siinä mielessä vanhanaikainen, että tytölle tykkään ostaa niitä pinkkejä prinsessajuttuja. Viime vuosina kun on kovasti ollut pinnalla enemmän "sukupuolineutraalit" vaatteet, jotka käyvät yhtä hyvin niin tytöille kuin pojillekin. En kuitenkaan ole missään tapauksessa niitä vastaan ja esimerkiksi musta väri on mielestäni tosi hyvännäköinen lastenvaatteissa, myös tyttövauvan päällä. Olen myös hieman hurahtanut tiettyjen merkkien lastenvaatteisiin, niistä kuitenkin myöhemmin lisää hypetystä!

Alla näkyy muutamia poimintoja tämänhetkisestä vaatevalikoimasta. Nämä näissä kuvissa olevat vaatteet ovat aika hempeitä ja tyttömäisiä. Vaaleanpunaista, luonnonvalkoista, röyhelöitä...






No entäs sitten se äitiyspakkauksen valikoima? Sain vielä siis vuoden 2016 pakkauksen ja sehän on aikalailla unisex-tavaraa. Suurin osa ei oikein ole minun makuuni, mutta pidän pakkauksesta silti. Arvostan suuresti suomalaista äitiyspakkausta ja siinä on kyllä niin hyvä valikoima monia tarpeellisia juttuja. Vaatteissa ihan huippujuttu on mielestäni ohut villahaalari. Vaikuttaa tosi laadukkaalta ja kiva yksityiskohta on vino vetskari, joka tosin tuo mieleen Gugguun designin. Aiemmin tätä haalaria ei tietääkseni ole pakkauksessa ollut, ja monet ovat ostaneet vastaavan haalarin sen mukavuuden ja käytännöllisyyden vuoksi. 

Kuvasin tähän suosikkivaatekappaleitani pakkauksesta. Tuo vihreä-kelta-harmaa kuosi tuo mieleeni Marimekon kuosin. Nuo värisävyt iskevät kovasti! Tykkään erityisesti kietaisumallin bodeista, joten oli mukava että niitä löytyi useampi pakkauksesta. Suurin osa pakkauksen vaatteista on kyllä melko isoja, etenkin ihan vastasyntyneelle. Mutta onpahan sitten varastossa jo valmiina niitä isompiakin kokoja. 




Minulle tärkeää lastenvaatteissa on ennenkaikkea käyttömukavuus. Plussaa on toki kiva ulkonäkö ja laadukkaat materiaalit. Monesti nämä kulkevatkin mielestäni käsikädessä. Joitakin "hienosteluvaatteitakin" on kiva omalle lapselle ostaa, mutta pyrin panostamaan ennemmin niiden arkisten vaatteiden laatuun. Pyrin omissa tulevissa ostoksissani todella panostamaan määrän sijasta niiden laatuun. Pienikään vauva ei tarvitse valtavia massoja bodeja ja potkareita. Kyllä sitä pyykkiä pestään vauvan syntymän jälkeenkin ;) Mieluummin panostan hieman laadukkaampiin (ja kalliimpiin) vaatteeisiin, jotka sitten miellyttävät omaa silmää, ja joiden värit ja kankaat pysyvät hyvinä konepesusta toiseen. Lisäksi rajalliset tilat kodissamme kannustavat tähän mahdollisimman maltilliseen osteluun!

Toki tiedän valitettavan hyvin, että aina kalliitkaan merkkivaatteet eivät kestä hyvinä, vaan niissä maksaa lähinnä siitä merkistä bodyn hihassa. Kokemus varmasti näyttää minkälainen lastenvaatteiden shoppailija minusta todellisuudessa tulee. Myös kirpparit on mielestäni jees! Kun kohdalle osuu siistejä kierrätettyjä vaatteita, en näe mitään estettä ostaa niitä. Tarkoitus olisikin tällä viikolla pyörähtää kaverin kanssa lastenvaatekirpparilla, josko jotakin tarttuisi matkaan. 

Onko sinulla joku vauvanvaate suosikki tai inhokki? Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! :)


3. helmikuuta 2017

Varpaat piilossa - rv 28

Huh, tajusin että nyt mennään jo raskausviikolla 28! Uskomatonta miten nopsaan aika juoksee, tuntuu edelleen että tämä odotus on ihan uusi juttu. Se kai esikoista odottaessa onkin niin kutkuttavaa, että kun aiempi kokemus asiasta puuttuu niin joka viikko tulee jotakin uutta ja ihmeellistä eteen. Tällä viikolla tajusin että mun jalat alkaa kummasti piiloutua näkyvistä mahan taa😀

Aloin miettimään että mitä kaikkea tässä on oppinut viimeisten kuuden kuukauden aikana ja mitä tämä maha on muuttanut minun ja meidän elämässä. Alkuunhan tämä tuntui kaiken mullistavalta asialta, jonka myötä mikään ei olisi ennallaan. Ja toki mikään ei koskaan olekaan enää täysin samalla tavalla kuin ennen raskautta. Kuitenkin tämäkin mullistus tuntuu sitä arkipäiväisemmältä mitä pidemmälle raskausviikot vierii. Maha tulee tuossa mukana mukavasti, ja elämä jatkuu monilta osin samanlaisena kuin ennenkin. Fiilis on varsin hyvä ja leppoisa, ei ollenkaan mullistusta ilmassa.

Silti niin moni yksityiskohta minussa ja arjessamme on muuttunut, ilmeisesti sitten ihan huomaamattani. Herään aamuisin viimeistään kello 6:30, jolloin poikaystävä heräilee töihin. Usein olen jo ennen tätä hereillä ja odotan sitä hetkeä, että voin nousta ylös touhuamaan. Unet on vaan yksinkertaisesti kaikonneet, ja useana päivänä olen kerennyt jo hoitaa kaiken päivän to do-listalta lounasaikaan mennessä. Ennen olisin voinut nukkua aina pitkälle iltapäivään ja tuskailin monet kerrat sitä ettei minussa ole yhtään aamuvirkun vikaa. Luin jostain että tämä olisi luonnon oma keino valmistaa äitiä edessä häämöttäviin vähäunisiin öihin, tiedä sitten pitääkö paikkaansa!

Ennen myös rakastin tyköistuvia vaatteita: hameita, mekkoja, farkkuja.. Samoin kuin kunnon korkoja. Nyt harvoin uskaltaudun ulos koroissa, ja liikkuminen tuntuu mahdottomalta epämukavissa vaatteissa. Edelleen taistelen kyllä telttapukeutumista vastaan, ihan jo periaatteesta. Nykyisin kuitenkin mukavuus ennen kaikkea! Monesta mekosta on tullut yks kaks yllättäen paita, kun pituus ei enää ole ihan riittänyt tarpeeksi pitkälle😁

Mulla oli myös tapana tiirailla peilistä että näkyykö jostakin makkaroita ja kuinka "täydellinen" se oma profiili onkaan, onko laisinkaan? Nyt minusta tuntuu että itsensä hyväksyy just sellaisena kuin on, ja ymmärtää paremmin että nämä "muutamat" raskauskilotkaan ei ole minua ihmisenä huonontaneet. Itseasiassa viihdyn näissä mitoissa varsin kivasti! Onhan tämä hullun armollista aikaa, kun joka ikinen turvotus ei näy ulkonäössä vaan sulautuu mukavasti tähän pallomaiseen muotooni!

Tämä melkein ärsyttää sanoa, mutta minusta on tullut melko kotihiiri, ja ai että mä oikein nautin siitä! Ei haittaa ollenkaan. Ennen tuskastuin jos oltiin vaan kotona ja halusin keksiä kaikkea mahdollista aktiviteettia. Edelleen olen ehkä hieman kehno laiskottelija, mutta kotona puuhailu on minusta nykysin todella antoisaa. Varmaan tässäkin tulee joskus joku raja vastaan ja alkaa kaipaamaan esimerkiksi viikonloppuisin menoihin, mutta toistaiseksi kiintiö ei ole täyttynyt.

En myöskään enää stressaa ja pelkää asioita etukäteen, ainakaan samalla tavoin kuin ennen. Tuntuu että tässä raskaudessa olisi joka päivä jotain pelättävää ja huolehdittavaa jos alkaisi vain ajattelemaan. Se ajattelu ja huolehtiminen ei kuitenkaan mitään auta, joten olen päättänyt että parempi vaan porskuttaa eteenpäin sen kummempia miettimättä. Äidin stressihän on pelkästää haitallista vauvalle, joten niin kauan kuin pystyy koitan pitää mielen rentona. Katsotaan sitten synnytyksen lähestyessä, kuinka paljon alkaa jännittämään.




Postauksessa näkyy viimeisimmät  mahakuvat jotka nappastiin nopsaan tänään. En ole jaksanut/muistanut/viitsinyt aivan joka viikko ottaa vertailukuvia, mutta silloin tällöin on kiva tsekkailla kuvista tätä omaa kokoa ja näköä. Ja sitähän tuosta mahasta alkaa löytymään. Olen tällä viikolla saanut parikin kertaa kommenttia kaupungilla, että ohhoh onpas sulla jo pyöreä ja iso maha! Sitten ihmetellään että laskettuun aikaan on vielä kolmisen kuukautta. Itseäni ei siis kommentit haittaa, tää pallukka on ihan jees! Kuulin kätilöopiskelija kaveriltani, että tuo mahan muoto ja koko johtuisi siitä minne päin kohtu on kallellaan. Minulla se on vissiin eteenpäin ja se tekee mahasta tällaisen muhkun. Itse olin ajatellut että onkohan se vauva jotenkin iso kun mahakin on viikkoihin nähden isohko...



Vietetään poikaystävän kanssa tuleva viikonloppuna Rukalla, ja tarkoitus olisi rentoutumisen lisäksi juhlistaa mun maanantaisia synttäreitä. Varastetaan lomapäiviä siis vähän lisää alkuviikon puolelta, joten ehtii mukavasti viettämään miniloman. Tämmönen pieni irtiotto arjesta tulee ihan tarpeeseen meille, viime aikoina kun tuntuu että töiden ja opiskelujen lisäksi on ollut jos jonkinnäköstä projektia, eikä ole kerennyt oikein kahdestaan rentoutumaan. Ohjelmaa ei ole sen kummemmin suunniteltu, mennään ihan fiiliksen mukaan.

Tällä viikolla tuli kotiin paljon ihania uusia vauvajuttuja. Sain sekä äitiyspakkauksen että ison setin vaatteita, joita tuleva mummu oli pikkuprinsessalle ostanut. Löysin myös arkistojen aarteita, joita on säilötty omilta vauva-ajoilta. Näistä kirjoittelen enemmän juttua sitten ensi viikolla, kun ehdin niitä tarkemmin tutkailemaan <3

Oikein rentoa ja ihanaa viikonloppua kaikille!


1. helmikuuta 2017

Isona minusta tulee puheterapeutti - logopedian opinnoista

Miten se ensimmäinen vuosi logopedian opintojen parissa meni? Ja miten opiskelijaelämä sujui mahan kasvaessa?

Opiskelen siis ensimmäistä vuotta Tampereen yliopistossa logopedian tutkinto-ohjelmassa. Isona minusta tulee filosofian maisteri ja puheterapeutti. Ensimmäinen vuosi on omalta kohdaltani jo tavallaan taputeltu, mutta käyn vielä muutamia kursseja kotisoffalta käsin. Kiitos syksyn ahkeroinnin ja aiempien kätilöopintojen hyväksilukujen, on opintopisteitä
kertynyt jo mukavasti tälle vuodelle. 



Reilu vuosi sitten päätin alkaa pänttäämään logopedian pääsykokeisiin. Olin harkinnut alaa aiemminkin, mutta suoraan sanoen masentunut jo pääsykoekirjoja selatessa. "Väärällä alalla" opiskellessa lukumotivaatio kuitenkin kummasti nosti päätään ja ryhdyin tuumasta toimeen. Luin töiden ohessa pääsykokeisiin reilut 5 kuukautta. Itse koin että yhtään vähäisempikään panostus ei olisi riittänyt, vaikka monet ovat lukeneet huomattavasti vähemmän aikaa. Vastapainoksi tiedän toki ihmisiä, jotka ovat päässeet sisään vasta monen vuoden yrittämisen (ja lukemisen) jälkeen.

Alan suosio on kokoajan kasvussa, mitä edistää varmaankin paljon esillä oleva puheterapeuttipula (loistava työtilanne). En kiellä etteikö minuakin hakiessani kiehtonut ajatus siitä, että opinnot olisivat todella hyvä satsaus tulevaisuuteen hyvien työmarkkinoiden vuoksi. Kuitenkaan pelkkä työtilanne ja mukiinmenevä palkkaus ei ainakaan itselleni riitä motivaatioksi. Ala houkutteli opiskeltavien aineiden perusteella, joita ovat siis pääasiassa logopedian omat opinnot, psykologia ja lääketiede. Olin lukiossa pohdiskellut myös psykan ja lääkiksen opintoja, joten logopedia vaikutti täydelliseltä matchilta minulle.

Ensimmäisiä asioita joita pohdin saatuani tietää vauvan tulosta (ennenkuin tajusin ajatella muuta) oli, että miten voin olla opiskelija ja äiti yhtäaikaa? Ennen kaikkea miten voin olla raskaana ja opiskella yhtäaikaa? Ihan kuin se maha lopettaisi aivotoiminnan ja sitoisi neljän seinän sisään yhdeksäksi kuukaudeksi. Nyt nuo ajatukset kuulostaa tosi naurettavilta, mutta silloin mietin niitä täysin vakavalla naamalla. Mietin miten jaksan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jaksaisinko kävellä kouluun, opiskella siellä päivän ja hoitaa asioita Tampereella poikaystävän työskennellessä Oulussa? Lisäksi olin huolissani siitä miten opettajat ja opiskelijat suhtautuvat asiaan, ja mistä jään paitsi raskauden takia. Oli hassua miten huolehdin kaikesta mahdollisesta, vaikka samalla olin ihan mielettömän onnellinen vauvauutisista!

Omalla kohdalla ensimmäinen lukuvuosi siis keskeytyi jo hyvissä ajoin hieman ongelmallisen raskauden myötä. Olen ollut super tyytyväinen meidän ihaniin opettajiin, jotka jo etukäteen ovat miettineet opintojeni jatkoa minun kanssa. Meillä on hurjan hyvä yhteishenki niin oppilaiden kuin opettajienkin kesken, joten neuvojen kysyminen on tuntunut helpolta. Kun oli joulun jälkeen ilmoitettava, että nyt ei enää opiskelut suju tänä keväänä normaaliin tahtiin, niin minut oikein usutettiin kotiin lepäilemään ja nauttimaan mammalomasta. Hyvä ilmapiiri onkin kyllä tarpeen, sillä etenkin opintojen alkuvaiheessa ollaan aika tiiviisti yhdessä ja samat naamat tulee vastaan melkeinpä joka kurssilla. Koululla tulee myös notkuttua ihan kiitettäviä määriä, mutta kivassa porukassa viihtyy vaikka seminaaritöiden aiheet ei aina niin kutkuttavan jänniä olisikaan. Pisimmillään päivät venyi syksyllä kellon ympäri, ja kuulemma kakkosvuonna tahti vaan kiihtyy. Wish me luck!


Kaikki alkuraskauden huoleni ovat osoittautuneet turhiksi - tietenkin. Opiskelukaverit ovat suhtautuneet asiaan huippu hyvin ja "logovauvaa" taidetaan odottaa siellä Tampereellakin vaikka itse olen fyysisesti Oulussa ;). Hieman kyllä epäilen että logovauvaa halutaan jossain vaiheessa koekaniiniksi ja havaintomateriaaliksi. Se taitaa olla perisynti aika monilla tämän alan ihmisillä, että kaikkia lapsia syynäillään ammatin näkövinkkelistä . Eikä ihme, onhan se ollut tosi jännä fiilis kun syksyllä opiskellut lapsen kehitystä ja nyt keväällä saa oman elävän esimerkin.

Myöskin opinnoista aikaisemmin äitiyslomalle jättäytyminen ja satunnaiset poissaolot ovat olleet varmasti paljon helpompi järjestää kuin mitä työelämässä olisi ollut. Opiskelijana kun on yleensä vain itse itsestään vastuussa ja opiskeluja voi suunnitella omien menojen mukaan. Luokallani on monenikäistä porukkaa ja useammalla on jo lapsia, joten en tietenkään ole mitenkään ainoa opiskelijaäiti laatuani. Myöskään porukkaan pääseminen tai porukassa oleminen ei ole raskausaikana ollut mitenkään väkinäistä tai vaikeaa, huolimatta siitä että opiskelijabileiden suhteen luovutin jo syyskuussa. Alla vielä kuitenkin terapeuttilookia syksyn kaupunkisuunnistuksesta!


Comebackia opiskeluihin olen suunnitellut joko ensi joulun jälkeen tai sitten vasta 2018 syksyllä. Pitää katsoella myöhemmin miten meidän perheen elämä etenee, ja missä välissä pomppaisin kursseille takaisin niin että pääsisin taas loogisesti suorittamaan niitä eteenpäin. Opintojeni jatkaminen kun meinaa koko perheen muuttoa takaisin Tampereelle.

Voisin tehdä postauksen vielä opintojen sisällöstä ja millaista se itse opiskelu meillä on. Myös pääsykoetipsejä voisin jakaa, jos kiinnostusta löytyy? :)


Ja hei menkäähän seuraamaan loistavan informatiivista kanavaa Instagramiin @logopediatampere ! ;)