27. maaliskuuta 2017

Odotuskuvaus

Viime viikon maanantaiaamu oli kaukana tavallisesta viikonaloituksestani, sillä olin masuni kanssa kuvattavana oululaisen ravintola Rauhalan miljöössä. Etukäteen hieman epäilin, mahtaako kuvista tulla onnistuneita enää näillä raskausviikolla, sillä oloni oli jo melko tukala ja vatsani kookas. Jostain muistan lukeneeni, että ihanneaika odotuskuvaukseen olisi raskausviikot 30-35. Silloinhan raskausvatsa näkyy selvästi, mutta loppuraskauden pöhötys ei kenties vielä ole pahimmillaan. Loppuraskauden turvotus ja tukala olo kun tuskin tekee kenestäkään edustavampaa kuvattavaa. Minulla tuli viime viikolla täyteen raskausviikko 35, joten ihan viimehetkillä toteutui tämä odotuskuvaus.

Olo kuvauksessa oli onneksi tosi hyvä ja virkeä, vaikka jouduinkin heräämään melko aikaisin valmistautuakseni kuvaukseen. Edellisenä päivänä vietetyt babyshowerit olivat ehkä kuvauksen kannalta vähän huono juttu, sillä herkut painoivat mahassa ja edellisenä iltana olin ollut aivan sippi juhlimisesta. Odotin kuitenkin kuvausta etukäteen niin innolla, että ei siinä väsymys paljoa painanut maanantaiaamuna herätessä. Parituntinen kuvaussessio sujahti ohi nopeasti, ja ihanan, aurinkoisen sään ansiosta saatiin sisäkuvien lisäksi kuvattua myös ulkona.


Mekon kuvaukseen sain oululaiselta Lasten- ja äitiysasut Jasminilta. Vaihtoehtoja riitti jopa valinnanvaikeudeksi asti, mutta lopulta ihastuin tähän mekkoon söpön mintunvihreän värin takia. Tyköistuva, joustava mekko tuo mielestäni todella kauniisti esiin tämän ison raskausvatsani, olematta kuitenkaan epämukava päällä. Itselle on todellakin tärkeää, että kuvausvaate tuntuu hyvältä, sillä epäsopiva vaate saa helposti näyttämään kireältä ja siltä, ettei viihdy nahoissaan (tai tässätapauksessa mekossaan). Ajattelin myös, että laitan tämän mekon sitten aikanaan ristiäisiin, sillä tämä toimii myös imetysmekkona vauvan ollessa masun ulkopuolella.


Olen itse todella tyytyväinen näiden kuvien värimaailmaan ja tunnelmaan. Näistä tuli juuri sellaisia hieman juhlavia, millaisia näistä halusinkin. Monethan ottavat kuvia ihan arkisessa asustuksessa ja hieman rennommassa ympäristössä, mutta omissa visioissani oli etukäteen ollut juuri tälläinen hieman fiinimpi tunnelma. Oli aivan ihanaa pukeutua söpöön pitsimekkoon, korkoihin ja laittautua juhlavaksi, sillä viimeaikoina ei ole tullut juuri juhlavaatteissa pyörittyä. Harvoinhan niitä juhlia milloinkaan on, mutta nyt ei ole edes tullut pyntättyä itseään viikonloppuisin "baarilookiin", yllätysyllätys.. 



Näistä kuvista jää kyllä aivan ihana muisto itselle. Olen myös näin jälkikäteen ajateltuna tosi onnellinen siitä, että kuvattiin ihan "viime hetkillä", sillä maha ainakin taatusti näkyy, eikä mikään loppuraskauden pöhötyskään näissä kuvissa omaan silmääni näy. Tietenkin oli aivan erilaista olla kuvattavana näin suuresti muuttuneen ulkomuodon kanssa, kuin siinä omassa "normaalipainossa" missä tavallisesti on ollut. Rennon kuvaustilanteen ja itselle mieluisen lookin kanssa oli kuitenkin helppo poseerata, vaikka muuten melko muumimammafiilis omasta kropasta onkin.


Mitäs tykkäätte lopputuloksesta? Onko teillä kenties kokemuksia vastaanvanlaisesta odotusajan kuvauksesta? :)


Kuvaus toteutettu yhteistyössä kuvaaja Ismo Alajärven, Lasten- ja äitiysasut Jasminin, sekä ravintola Rauhalan kanssa. 

25. maaliskuuta 2017

Lähtökuopissa synnärille

Tulin pari päivää sitten illalla kaupungilta kotiin, ja tajusin että pienenä jomotuksena edellisenä päivänä alkanut kipuilu ei ollut mennyt ohi. Päinvastoin kipu alavatsalla, lantiossa, reisissä, ja pohkeissa paheni hetki hetkeltä. Ajattelin että kyllä tuntemukset menevät ohi kun hetken rauhoitun kotisohvalla. Toisin kuitenkin kävi, ja ymmärsin, että epämääräiset kivuliaat tuntemukset kärjistyivät vähitellen kipeiksi supistuksiksi, eivätkä ne olleet heti menossa ohi. 

Keskityin hengittelemään rauhassa, rentoutumaan. Sitten keskityin kävelemään ympyrää. Sitten konttailin sängyllä ja etsin sopivaa asentoa. Poikaystävä katsoi hieman ihmeissään, ja kyseli useampaankin kertaan että lähdetäänkö tässä nyt synnyttämään? Olin kuitenkin suhteellisen varma että kroppa vasta treenailee sitä operaatiota varten, sillä olin kokenut ennakoivat supistukset jo raskauden puolivälissä. Ja niinhän ne tuntemukset menivätkin ohi jumppailun, rentoutumisyritysten, kipulääkkeen ja hieronnan avulla. Olin onnellisesti nukahtanut, ja nukuinkin kohtalaisen pitkät yöunet.

Tämä kropan "treenailu" sai meidät kuitenkin ajattelemaan, että tässä tosiaan ollaan jo raskausviikolla 35. Vauva voi siis periaatteessa syntyä milloin tahansa. Ja sopivasti neuvolantäti sanoikin tällä viikolla, että mikäli vauva alkaisi nyt syntymään, ei sitä enää jarruteltaisi. Herättiin siis toimimaan valmistelujen suhteen, ja tehtiin shoppailukierrokset lastenvaate- ja -tarvikekaupoilla. Saatiin hommattua loputkin puuttuvat vaatekappaleet, sekä ihan marketista saatavat päivittäiset jutut vaipoista kylpyöljyihin.

Sairaalakassinkin sain vihdoin ja viimein pakattua ja sieltä löytyy seuraavaa:

Itselle
-Neuvolakortti
-Imetysliivejä
-Liivinsuojia
-Maidonkerääjät
-Sukat!
-Kirja ja ristikkolehti
-Kuulokkeet
-Hierontaöljy
-Hygieniatuotteet (hammasharja, hammastahna, hiusharja, hiuspompulat, deodorantti, kosteusvoide, huulirasva, lanoliinivoide)
-Sandaalit
-Kotiutumisvaatteet (rento imetysmekko, sukkikset)

Vauvalle
-Kotiutumisvaatteet (body, housut, sukat, puuvillamyssy, fleecehaalari)
-Turvakaukalo (+jalusta autossa)
-Torkkupeitto lisälämmikkeeksi kaukaloon


-Eväät itselle ja miehelle (energiapatukoita, pillimehuja, salmiakkia!)
-Kamera ja laturi



Niinkuin näkyy, niin meidän sairaalareppu on suhteellisen riisuttu versio! En vaan yksinkertaisesti osaa ottaa sitä kaikkea mahdollista sälää mukaan mitä eri listauksissa suositellaan. Aion esimerkiksi sairaala-ajan hengailla sairaalan vaatteissa, aina ihanaisia verkkopikkareita myöten! Sukat otan omat, koska aiemmilla harvoilla sairaalavierailullani ne ovat jääneet mieleen harvinaisen epämiellyttävinä. Samoin omat läpökkäät lähtee mukaan. Myöskään meikkejä en laitokselle mukaan pakkaa. En muutenkaan ole mikään aktiivisin pynttäytyjä, niin tuskin se meikkaaminen sen suuremmin kiinostaa synnärilläkään. Luotan siis omaan luontaiseen hehkuuni, vaikka se hehku on ilmeisesti aika kaukana siitä synnytyksen jälkeisestä väsyneestä lookista, haha..

 Samoin vauva saa pyöriä ensihetkensä sairaalan tarjoamassa vaatetuksessa. Kotiinlähtöä varten olen sitten suunnitellut molemmille mukavat löpöasut. Vauvalle pakkasin jopa kaksi eri bodya, kun en tiennyt että ottaako lyhyt- vai pitkähihainen versio. Tumput ja tossut puolestaan on jo tuossa POPin fleecehaalarissa mukana, joten niitä ei tarvitse erikseen miettiä.

Imetysjutut otan sentään maidonkerääjiä myöten mukaan, jos vaikka olisin hyvinkin tuottelias maidon suhteen jo alusta lähtien. Viihdykkeissä pysyn melko minimissä. Kirjan sujautin kuitenkin laukkuun, sillä rakastan lukemista. Se siis on mitä parhainta ajanvietettä jos reissu sattuu venähtämään. Tosin vauvelin synnyttyä on varmaan mielenkiintoisempaakin ajanvietettä kuin kirjan lukeminen. Hierontaöljy taas on miestä varten, sillä ainakin ennakoivien supistuksen aikana miehen antama hieronta on ollut ehdottomasti paras kivunlievityskeino!

Nyt on kyllä tosi hyvä fiilis, kun on kaikki valmiina synnärille kiitämistä varten. Okei, turvakaukalo on vielä kaupassa, mutta se tulee sitten varmaan ensi viikolla kotia asti. Mitä teidän sairaalanyssäköistä on löytynyt, tai kenties löytyy parhaillaan? :)

22. maaliskuuta 2017

Kysy logopediasta

Vuosi sitten yliopistoon hakiessani tuskailin, kun infoa logopedian pääsykokeista, opiskelusta ja puheterapeutin työstä ylipäätään löytyi netistä niin säälittävän vähän. Olisin ollut ikionnellinen, mikäli olisin voinut kysellä joltakulta ne kaikista typerimmätkin kysymykset.

Nyt minä olen täällä sitä varten, että vastaan niihin tyhmiinkin kysymyksiin. Yhteishaku on parhaillaan käynnissä, joten on hyvä hetki kysellä ne kaikki viimeisetkin mieltä askarruttavat asiat. Julkaisen vastauspostauksen viimeistään ensi viikolla.

Laita siis rohkeasti kysymyksiä tulemaan! Kommentoimalla, sähköpostitse, facebookissa, mitä kautta parhaaksi näet :)




20. maaliskuuta 2017

Viikonlopun vauvahuuma

Meillä oli ihan mielettömän kiva viikonloppu. Ensinnäkin perjantaina saatiin tänne harvinainen vieras, eli anoppini, kylään. Ja voi kyllä se on kivaa ihan oikeasti! Hän asuu hieman kauempana ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Näillä viikoilla ei enää itse jaksa reissata, joten mukava että sukulaiset tulee tänne meille päin kyläilemään. 

Lauantai hurahti shoppailujen merkeissä, ja pyörittiinkin pitkään myös lastentarvikeliikkeissä. Meillähän oli jo valmiiksi tietty mielikuva, että millaiset vaunut haluttaisiin hankkia. Oltiin jo mukamas päätettykin, että Emmaljungat ne tulee olemaan, kunnes viikonloppuna alettiin vielä empimään. Tällä hetkellä mm. Bumbleriden Indiet taitaa pyöriä molempien meidän suosikkina. Saas nähdä mihin sitä lopulta päädytään. Kokemukset mm. niistä Bumbleriden Indieistä ovat enemmän kuin tervetulleita :)

Viikonloppu huipentui sitten sunnuntain babyshowereihin, joita vietettiin pienimuotoisesti täällä meillä kotona. Paikalla olivat vain ne kaikista läheisimmät ystävät täältä Oulusta, ja juhlat oli kyllä todella mieleiset! Kutsut alkoivat jo päivällä, ja illalla tuli vielä muutama ystävä, jotka eivät päivällä paikalle päässeet. Olin kyllä ihan sippi illalla, vaikka koitinkin ottaa rennosti. Ihana ja ikimuistoinen päivä jokatapauksessa! Vauva sai myös tietenkin ihan supersöpöjä pinkkejä paketteja, joista ainakin vauvan äiti on innoissaan. Voi jos se sattuu olemaan sittenkin poika, kääk! 






Kaikenkaikkiaan ihana ja vauvahömpän täyteinen viikonloppu takana. Vaikka väsymys kaiken tälläisen actionin jälkeen aina korostuukin, tuo tälläinen ihana juhla ja vauvan tuloon valmistautuminen myös hulluna intoa ja iloa arkeen. Ollaankin koitettu nyt koko perhe keskittyä nauttimaan tästä ainutlaatuisesta ja jännittävästä loppuraskaudesta. Enää viisi viikkoa laskettuun aikaan!

Lahjakorttien onnelliset voittajat on nyt arvottu, ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Muistakaahan tarkkailla sähköpostejanne! Kiitos kaikille osallistuneille :)


17. maaliskuuta 2017

Logopedian 12 plussaa

Sain jonkin aikaa sitten lukijalta toiveen, että kirjoittaisin positiivisia puolia logopedian opinnoista. Mikäli sellaisia siis vielä sattuisi muistin sopukoista löytymään. Jostain kumman syystä nämä salatut faktat oli käsitetty negatiivisiksi puoliksi. En ymmärrä. Noh, faktahan jokatapauksessa on, että olen ihan superinnoissani opiskelemastani alasta, vaikka sen haasteista välillä marmatankin.

Tässäpä siis ollos hyvä, logopedian opiskelijan 12 ilonaihetta

1. Tulevaisuudessa siintävät loistavat työmarkkinat

2.  Todennäköisesti tulevaisuudessa odottaa myös varsin hyvin vertailua kestävä palkkaus

3. Monipuoliset opinnot, niin aiheiden kuin työskentelymenetelmienkin puolesta
Mm. laivanupotuksen pelaamisesta aivoleikkauksien seuraamiseen

4.Tiivis ja hyvä luokkahenki

5. Tiivis yhteistyö myös eri vuosikurssien välillä, sekä opiskelijoiden ja valmistuneiden puheterapeuttien välillä

6. Alan jatkuva kehitys
Ja ennenkaikkea mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen, sillä esimerkiksi "koskemattomia" graduaiheita riittää vielä reilusti

7. Vähän opettajia, joten yhteydenpito heihin on suht vaivatonta

8.  Laadukas huumori kukkii opiskelijayhteisössä 
Raskas työ vaatii raskaat huvit!

9. Akkavalta
Miten se voisi olla huono puoli? 

10. Kun sinne luennolle jaksaa raahautua, tulee aina opittua jotain uutta ja ihmeellistä
Meillä harvoin on ihan höpöhöpöluentoja, ainakaan omissa aineopinnoissa

11. Koska logopedit ovat iloisenkirjavaa sakkia, joukkoon mahtuu jos jonkinlaista persoonaa, eikä ketään katsota kieroon. Myös ikähaitari on laaja, joten mihinkään muottiin ei tarvitse mahtua

12. Pääset pätemään asiasta jos toisestakin, koska saman alan ihmisiä tulee vastaan kohtalaisen vähän. Tämä pätemisen tarve alkaa kukkia jo kouluun sisään päästyäsi, sillä olethan läpäissyt ne mahdottomat pääsykokeet ja olet nyt siis vähintään puoliammattilainen.
 ... Not.

Esimerkiksi allaolevan teoksen 800 sivua luettasi, tunnet itsesi niin fiksuksi ja oppineeksi että pätemisen iloa riittää kanssaihmisille jaettavaksi vielä pitkäksi aikaa..


Näitä tuli siis 12 kohtaa, joten ilmeisesti negatiivisia puolia oli kuitenkin helpompi keksiä!

Mukavaa viikonloppua, ja varsinkin kaikki pääsykokeisiin lukijat, muistakaa ottaa välillä iisisti!



15. maaliskuuta 2017

Rv 34

Hups, heti kariutui jalo ajatukseni, että kirjoittaisin viikottain raskauskuulumisia blogiin. Skippasin siis heti alkajaisiksi raskausviikon numero 33. Mitään kummallisuuksia ei tuo viikko sinänsä pitänytkään sisällään, ihan hyvä niin!

Neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa tuli kuitenkin viime viikolla pyörähdettyä. Valmennuksesta kirjoitan ihan oman postauksensa, siitä nimittäin riittää juttua enemmänkin. Neuvolassa kaikki oli onneksi hyvin, ja seuraava käynti häämöttää jo ensi viikolla. Aion valittaa mm. uudelleen vaivaamaan ilmaantuneista liitoskivuista, jotka ilmestyvät välillä todella piinaavina. Näitä samantyylisiä kipuja minulla oli supistuksien säestämänä raskauden puolivälin tienoilla. Silloin niitä tutkittiinkin todella tarkkaan, sillä ne ilmestyivät tavallaan liian varhaisessa vaiheessa. Nyt kuitenkin olen mielessäni luottanut siihen, että raskaus on jo niin pitkällä (vauva painaa jo yli kaksi kiloa!), että kaikenmoiset kolotukset kuuluvat asiaan. Lisäksi aamupahoinvointi teki comebackin. Alkuraskaudessa sitä oli vain pari hassua päivää, mutta saan ilmeisesti nauttia siitä lisää nyt loppuraskaudessa. Onko joku muu saanut alkuraskauden oireet itselleen takaisin loppumetreillä?

Tällä hetkellä olen aika syvälle uppoutuneena persoonallisuuspsykologian ihmeelliseen maailmaan. Tuossa vieressä vaanii Handbook of Personality, joka pitää sisällään reilut 800 sivua tiukkaa asiaa ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ainakin haaveilen tenttiväni kyseisen tentin loppukuusta Tampereella. Päätettiin kuitenkin miehen kanssa, että katsotaan vointia päivä kerrallaan. Välillä kun istuminen tekee jo todella tiukkaa, koska maha tuntuu niin isona ja ylhäällä. Enkä varmaan jokatapauksessa uskalla enää loppukuusta/huhtikuun alussa lähteä yksin matkaan, vaan otan miekkosen tueksi ja turvaksi. Monet ovat lohduttaneet että ensisynnyttäjillä menee usein yli lasketun ajan, ennenkuin vauveli syntyy. Sopivasti kuitenkin kuulin juuri, että eräs mamma oli lähtenyt Oulusta Tampereella pyörähtämään ja synnyttänyt reissun päällä. Rohkaisevaa! Kaikki tentityt tentit olisivat kuitenkin eteenpäin opinnoissa. Lisäksi kesälle jää jokatapauksessa muutama tentti, jotka oikeasti pitäisi olla suorittamassa toukokuussa. Silloin taidan kuitenkin olla tenttisalin sijaan synnytyssalissa...



34+0. Vartalo mallia muumimamma.

P. s. Vielä sunnuntaihin asti on aikaa osallistua arvontaan, jossa palkintona lahjakortteja Mammas.fi verkkokauppaan.
 Lisäksi koodilla mammas2017 saa -10% kaikista normaalihintaisista verkkokaupan tuotteista!


13. maaliskuuta 2017

Fiksut äitiysvaatteet + ARVONTA

Aiemmin avauduin siitä, etten ole saanut hankituksi kovinkaan montaa varsinaista äitiysvaatetta. Tilanteeseen on kuitenkin tullut parannusta, sillä pääsin yhteistyössä Mammas.fi verkkokaupan kanssa tutustumaan fiksuihin, hieman pidempi-ikäisiin äitiysvaatteisiin. Mieleeni kun oli nimenomaan hiipinyt se ajatus, että kohtahan tämä raskausaika on ohi, joten mitä tässä enää hommaamaan kunnollisia mammavaatteita. Nämä tuotteet kuitenkin ovat suureksi ilokseni monikäyttöisiä ja pitkäikäisiä, joten ne eivät tunnu lainkaan turhilta hankinnoilta, päinvastoin!

Nämä Boobin ja Mamaliciouksen vaatteet istuvat niin raskausmahan kanssa kuin ilmankin, ja lisäksi nämä kaikki soveltuvat imetykseen. Ja meneepä nämä vielä imetyksen päätyttyäkin, sillä imetysmekanismi on näissä sen verran fiksusti piilotettu, ettei se häiritse silmää. 



Mekko - Mamalicious

Mun lemppareita on kyllä ehdottomasti mekot. Olen aina ollut mekkoihminen, ja on ne vaan paljon vaivattomampia pukea näin raskausaikanakin kuin housut.  Kevään lähestyessä on muutenkin mukava fiilistellä jo tulevaa kesää ja kevyempää pukeutumista. Vitsi näitäkin kuvia ottaessakin oli ihan superlämmin meidän auringon paahtamalla parvekkeella. Onhan siihen kesään vielä aikaa, mutta fiilis on päivisin jo tosi keväinen!

Mamalicious on siis tanskalainen trendikäs mammamerkki, jolta löytyy tosi monipuolinen äitiys- ja imetysvaatevalikoima. Ennestään minulta tosiaan löytyi yhdet Mamaliciouksen  matalavyötäröiset farkut. Ne ovat kyllä olleet ostamisen arvoinen juttu, sillä muut housut on voinut unohtaa jo aikapäivät sitten.  Yläosat ja mekot Mamalicioukselta ovat puolestaan uusia tuttavuuksia omassa vaatekaapissa. Näihin on kyllä helppo ihastua, sillä mallit ovat sellaisia joista voisin tykätä ihan ilman imetysominaisuuksia tai isolle mahalle sopivia mittojakin! 

Mekko - Boob

Boob puolestaan tulee Ruotsista, ja sen vaatteiden mallit ja väritykset ovatkin hyvin skandinaaviseen tyyliin meneviä. Boobin imetysmekanismin olen itse todennut kaikista kätsyimmän tuntuiseksi, vaikken vielä ole päässyt sitä "in action" kokeilemaankaan. Imetysluukku on siis piilotettu kätevästi rinnan alapuolelle. Etenkin nämä Boobin vaatteet tunnetaan pitkäikäisinä, sillä niissä on todella laadukas matsku. Värit pitävät pintansa ja trikoo ei löpsähdä muutaman pesun jälkeen. Plussaa myös Öko-Tex standardista (eli tuotteissa ei ole haitallisia kemikaaleja!).

Toppi - Boob
Huippujuttu on myös yllä näkyvä Leo Athleisure-toppi Boobilta, joka sopii erityisen hyvin urheiluun hengittävän ja viileän lyocell-materiaalin ansiosta. Tosin imetysaikana nämä edellä mainitut ominaisuudet ovat ilman treenailujakin tosi jees, sillä aineenvaihdunta saattaa käydä melkoisilla kierroksilla hormonimyrskyissä.

Mammas.fi on täysin suomalainen verkkokauppa, jonka valikoimissa on panostettu näihin monikäyttöisiin ja pitkäikäisiin vaatteisiin, jotka soveltuvat odotukseen ja imetykseen. Mammavaatteiden lisäksi valikoimasta löytyy imetysliivejä, sekä söpöjä imetyskoruja ja vauvanvaatteita. 

Saan arpoa teille huippupalkinnon, 3 kappaletta 50 euron arvoisia lahjakortteja Mammas.fi- verkkokauppaan. Osallistu kommentoimalla mitä sinä haluaisit hankkia itsellesi (tai mikä ettei lahjaksi jollekulle) Mammasin valikoimasta, ja muista jättää myös toimiva sähköpostiosoitteesi! :) Osallistumisaikaa 19.3. saakka!

Onnea arvontaan ja ihanaa viikkoa kaikille!

Seuraa blogia myös Facebookissa
ja Instagramiassa  @annijohannan.


Pusero - Mamalicious
Farkut - Mamalicious

Yhteistyössä Mammas.fi

11. maaliskuuta 2017

DIY Sohvapöytä

Jipii! Nyt on kauan haaveilemani sohvapöytä valmis. Kovin suuri urakkahan tämä ei ollut, mutta projektia venytti se, että tässä oli pari kuukautta taukoa koko hommasta. Tuunailin pöytää vanhempieni luona, koska sieltä löytyy hyvät tilat ja kaikki mahdolliset vermeet askarteluun. Aloitin projektin viime visiitillä tammikuun lopussa, ja nyt heti perään maaliskuussa sain sen valmiiksi.


Lähtötilanteesta enemmän tässä postauksessa.



Pöytä löytyi siis vanhan aittamme vintiltä, ja se oli todella kurjassa kunnossa. Aloitin projektin purkamalla pöydän palasiksi, ja totesin jo alkumetreillä ettei alkuperäisestä pöytälevystä tule enää käyttökelpoista. Puisesta viilulevystä irtoili palasia ja ihmekös tuo, kun pöytä on isäni mukaan peräisin vuodelta -63! 

Metalliset putkijalat olivat jo melko ruostuneet ja hioin niitä useampaan kertaan ensin karkeammalla ja sitten hienommalla hiekkapaperilla. Maalaushommaan nakitin poikaystäväni.  En uskaltanut enää itse maalailla, jos vaikka siitä katkusta olisi beibille haittaa. Ei se ainakaan kovin terveelliseltä haise.. Kiiltävää mustaa spraymaalia laitettiin kaksi kerrosta, ja lopputuloksesta tuli todella hyvin peittävä ja tasainen. 

Uuden pöytälevyn ostin valmiina kaupasta. Liimapuulevy on akaasiaa, eikä siis aivan alkuperäisen kaltainen. Omaa silmääni kuitenkin miellytti tuo puun väri kovasti viilulevyn sijaan, joten ajattelin että miksei! Väritys kun sopi mielestäni hyvin pöydän tyyliin.

Myös lehtiteline piti tosiaan väännellä takaisin alkuperäiseen muotoonsa, sillä ukkini oli aikoinaan väännellyt sitä VHS-nauhurin sijoitusta varten vaakatasoon. Onneksi metalli oli sen verran heppoista että sen sai ihan vasaroimalla takaisin vanhaan malliin, eikä sen kummoisempia hitsaustaitoja tarvittu.


Mielestäni lopputulos on todella hyvä, vaikka vähän alkuperäinen malli onkin ollut erilainen. Myöhemmin vielä öljyän tason puuöljyllä, jolloin puun väri hieman vielä tummuu. Tälläinen pehmeä puu myös kuluu ajan mittaan, mutta tähän pöytään elämän jäljet sopivat mielestäni hyvin. 

Mitäs tykkäätte lopputuloksesta?

8. maaliskuuta 2017

Valkoisten nahkakenkien freesaus

Näin kevätauringon lämmittäessä tulee kaapista kaiveltua myös keväisemmät kengät esille. Itse olen aina ollut valkoisten kenkien fani, ja niitä löytyykin useampi pari kenkätelineestä. Tykkään panostaa kengissä hyvään laatuun ja istuvuuteen, sillä minulla on vähän sellaiset "ongelmajalat". Jalkani kipeytyvät tosi herkästi, eikä siis ole ihan sama millaisilla kengillä tepastelen. Kenkäni ovat myös todella suurella kulutuksella, sillä liikun pääosin jalkaisin. Suosin monesti siis laadukkaampia nahkakenkiä, sillä ne muovautuvat käytössä mukavaksi jalkaan.

Valkoiset kengät eivät kuitenkaan täällä Suomen loskasta helteeseen vaihtelemassa kevätsäässä ole se kaikista vaivattomin valinta. Sitkeästi kuitenkin löydän joka kevät itseni ostamassa uuden hohtavan valkoisen kenkäparin. Tyhmä ei ole se joka tekee virheitä, vaan se joka tekee ne samat virheet uudestaan. Joka vuosi. Laatukengät eivät ole yleensä sieltä halvimmasta päästä ja siksi on tosi sääli, että ne mieleiset laadukkaat tennarit näyttävät jo monesti kuukauden käytön jälkeen kaikelta muulta kuin valkoiselta. Nahan pinta kuluu (ainakin minun käytössäni) todella nopeasti harmahtavaksi ja halkeilleeksi.

 En tiedä teistä, mutta minä ainakin olen aika onneton kenkien huoltaja. Olen koittanut hinkata tahroja ja kulumia pois (kyllä, myös kulumia😂), mutta usein tuloksetta. Nyt kuitenkin sain ahaa elämyksen, että myös nahkaiset tennarit voi pestä pyykkikoneessa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Testasin konepesua ja voi kyllä, hyvät tuli! Ja kuinka vaivattomasti! Kulumia ei konepesukaan poistanut, mutta onneksi siihen löytyy omat tököttinsä lian puhdistamisen jälkeen.

Ja nyt seuraa hyvin epäesteettisiä kuvia kärsineistä kengistäni.





Muutama neuvo nahkakenkien konepesuun:

-Pese kengät pesupussissa (itse käytin tyynyliinaa, hyvin toimi sekin)
-Täytä konetta lisäksi muulla pyykillä, suojellaksesi koneen rumpua
-Käytä neutraalia pesuainetta, emäksinen on ilmeisestikin tuhoisa nahkakenkien väreille
-Irrota nauhat ja pohjat kengistä, jotta pesutulos olisi mahdollisimman hyvä
-Käytä lyhyttä pesuohjelmaa ja puolen koneen täyttömäärää, jottei tule turhan paljoa vettä puolityhjään koneeseen
-Anna kenkien kuivua rauhassa huoneenlämmössä, älä käytä kuivureita tms, jotka voisivat aiheuttaa nahan halkeilua

Alunperin koitin etsiskellä kaupoista nahkamaalia, jotta karummatkin kulumat saisi piiloon. En sitä kuitenkaan löytänyt, joten tyydyin tavalliseen hyvin peittävään Wolyn valkoiseen kenkälankkiin. Laitoin lankkia pari kerrosta, jotta lopputulos olisi tasaisempi. Lisäksi kenkien kumisista sivuosista lähti ikävät viirut ja tuhrut pois näppärästi pyyhekumilla. Ainakin suurimmaksi osaksi...






Uudenveroisiahan ei vanhoista popoista saa, mutta kyllä nämä huomattavasti fiinimmältä näyttää, kuin ennen freesausta. Turhan usein ne jo hiemankin kuluneet kengät jäävät siisteimmistä menoista syrjään. Pieni puhdistus ja uudistus lisää kummasti kenkien käyttöikää, ekologinen ja budjettiystävällinen ratkaisu siis! :)


Muistakaa seurata blogia myös Facebookissa ja Instassa @annijohannan !

6. maaliskuuta 2017

Koti ATM


Nyt olen päässyt kaiken remontoimisen ja tavaroiden kantelun jälkeen viilailemaan pienempiä yksityiskohtia kodissamme. Remonttihan on ollut jo viikkotolkulla valmis ja loputkin tavarani kannettiin Tampereelta tänne muutama viikko sitten. Nyt vasta kuitenkin sain päivitettyä kotia kevääseen muutamilla uusilla jutuilla. Tämähän on se kaikista kivoin vaihe uuteen kotiin muutettaessa!


Viikonloppuna valmistui tämä olohuoneen uusi seinähylly, joka on ollut to do- listalla syksystä lähtien. Okei, kunnia hyllyn rakentelusta menee kyllä rakkaalle poikaystävälleni, mutta oli minulla selkeä rooli ideoijana ja assistenttina. Ostettiin siis nuo kannattimet ja hyllylevy erikseen, ja kasailtiin niistä itse tuo hylly. Visiotani vastaavaa seinähyllyä ei vaan yksinkertaisesti löytynyt kaupasta valmiina. Olin jo henkisesti valmistautunut että joudun maalailemaan kannattimet ja hyllylevyn, mutta onneksi ne sentään löytyivät täysin valmiina. Tämä itserakenneltu hylly tuli sitäpaitsi huomattavasti halvemmaksi kuin eri valmisvaihtoehdot, joita aluksi harkitsin. Sekä kannattimet että levy maksoivat vain noin parikymppiä kumpainenkin. Opiskelijabudjettiratkaisu siis!




Sohva on sama vanha, mutta uusilla tekstiileillä sai helposti vähän uutta ja keväisempää ilmettä. Uusi sohva kun ei ole nyt ostoslistalla ensimmäisenä sadan muun hankinnan painaessa päälle. Kuvassa näkyy myös tuo uusi pellavan sävyinen matto, joka oli sekin budjettilöytö alennusmyynneistä. Kerrankin kävi tuuri, että sisustusvimman iskiessä löysin ne juuri itseä miellyttävät jutut edullisesti! Ai vitsi miten nautin, kun sai heittää sen vanhan karvalankamaton pois ja pistää tämän sileämmän tilalle. Helpottaa siivoustakin huomattavasti, kun tästä uudesta matosta irtoaa koirankarvat hieman helpommin kuin edellisestä.


Tämä lamppu on ollut yksi suosikkiesineistäni jo parisen vuotta, minkä se on pyörinyt mukanani muutosta toiseen. Huippulöytö aikoinaan, ei ollut hinnan kiroissa ja ihailen sitä edelleen päivittäin. Nyt se taas kerran sai paraatipaikan tv-tasolta.


Uusin valaisinlemppari on puolestaan nämä 8 euroa maksaneet "hehkulamppuvalot". Näiden olisi tarkoitus toimia sitten yövalona pikkuiselle, sillä tähän nurkkaukseen tuolien tilalle on tulossa pinnasänky. 




Huvittaa tämä hurahtamiseni pinkkiin väriin, se kun ei ole aiemmin ollut tippaakaan juttuni. Mutta sitä on nyt jokapuolella tarjolla, ja onhan se pikkuprinsessojen ja kevään väri!


Makuuhuone on vielä viimeistelemättä, mutta kovin kummallisia juttuja tuohon tilaan ei saakaan mahtumaan. Sängynpäädystä ollaan haaveiltu, mutta sopivaa ei toistaiseksi ole löytynyt. 

Ihanaa kuitenkin kun valo lisääntyy joka päivä, ja sitä myötä inspiraatio niin kodin laittoon kuin blogihommiinkin kasvaa päivä päivältä!

 Ihanaa ja energistä alkanutta viikkoa :)


4. maaliskuuta 2017

Jatkuva himo + reseptivinkki

... Karkinhimo. Jäätelönhimo. Pullanhimo.

Olen aina ollut todella perso makealle. Nyt tämä säännöllisesti esiin putkahteleva makeannälkä on noussut raskauden myötä ihan uusille leveleille. Tästäkin haluaisin kovasti syyttää vain hormoneja, ja mistä sen tietää jos ne todella siellä taustalla jyllääkin. Hieman kuitenkin epäilen ettei tätä välillä jopa päivittäistä karkkihampaan kolotusta voi sysätä epämääräisesti pelkästään niiden syyksi.


Minulla tuntuu kasaantuvan kaikki epäterveelliset elämäntavat aina samaan ryppääseen. Mitä enemmän pyörin sohvalla ja välttelen treenaamista, sitä enemmän haluaisin napostella kaikkea mahdollista hyvää. Olen tullut siihen tulokseen, että kovaa treenatessa kroppa oikeasti tarvitsee sitä kunnon ravintoa, ja silloin se terveellinen ruoka myös maistuu ongelmitta. Nyt kun taas raskausaikana ei aina ole päässyt liikkumaan, on terveellinen ja monipuolinen ruokavaliokin paljon haastavampi toteuttaa.

Etenkin nyt pitäisi todella miettiä mitä suustaan alas laittaa, kun oman kropan lisäksi se ruoka vaikuttaa myös siihen miniin tuolla mahassa. En ole ollut kamalan tarkka ruokavaliostani, koska koen että liian tiukka tarkkailu ei vaan yksinkertaisesti sovi minulle. Se tekee syömisestä turhan ahdistavaa ja esimerkiksi karkkilakkoa on aina seurannut karkkimässäily. Tietenkin olen sen verran katsonut, että vältän kaikkia kiellettyjä ruoka-aineita, koska en halua ottaa riskiä että niistä olisi haittaa sikiölle. Kiellettyjen listallahan on mm. suuri rakkauteni lakritsi, mutta kyllähän sitä yhdeksän kuukautta vaikka päällään seisoo jos se vauvan hyvinvointia edistää.


En ole ikinä ollut ylipainoinen tai minulle ei ole (ainakaan ennen raskauttani) huomauteltu painostani. Olen kuitenkin kikkaillut ruokavaliosta ja elämäntavasta toiseen. Liikunta on aina pitänyt homman jollain tapaa balanssissa. Olen ollut ehdottoman tiukalla "kisadieetillä" ja vastapainoksi minulla on ollut kausia että olen syönyt joka päivä jotakin hyvää, vaikka paha olo tulee jo päivänkin mässäilystä.

Pari vuotta takaperin noudatin tosiaan pidemmän ajanjakson (vajaa parisen vuotta) tarkkaa ruokavaliota. Kaikki ruoka meni vaa'an kautta ja herkuttelua eli "cheat mealeja" oli tarkkaan etukäteen suuniteltuina päivinä, max. kerran viikkoon. Silloin olin kieltämättä tikissä, eikä herkkupöhötystä tullut kuin niinä harvoina ja valittuina cheatpäivinä. Kaikkien urheiluravinteiden myötä sain kuitenkin paljon eri makeutusaineita ja lopulta en kestänyt niitä enää ollenkaan. Pahimmillaan pääsin jopa päivystykseen mahakipujen vuoksi. Niinpä olen luopunut kaikista korvaavista makeutusaineista ja pyrkinyt myös välttämään kaikkia luontaistuotteita, jotka ovat kovassa huudossa nykyisin. Useita niistä kehotetaan välttämään raskaudenkin takia, koska mahdollisista haittavaikutuksista ei ole vielä kovinkaan paljon tietoa. Tämä on auttanut selvästi, eikä maha ole ärtynyt samaan tapaan uudestaan.

Olen nyt ottanut sen taktiikan että parempi sallia itselleen ne herkuttelut kohtuudella. Ja kun tekee mieli herkutella, syön herkkuja joissa on sitä rasvaa ja sokeria, sen sijaan että koittaisin kikkailla eri korvaavilla ainesosilla. Olen myös huomannut että harvoin kunnon sokerinhimo lähtee millään terveellisen herkun maistelulla. Monesti vasta se pieni irttaripussi tehoaa, eikä se niin vaarallista ole kun pitää kohtuuden mukana.

Toki aina ei voi syödä karkkia ja muita herkkuja kun mieli tekee. Enkä missään nimessä tarkoita että mässäilisin aina sen fiiliksen iskiessä. Pyrin arkiviikot vetämään siistillä ja terveellisellä ruokavaliolla ja löysäämään viikonloppuna. Armollisen, eli monipuolisen ja maistuvan, ruokavalion ansiosta ylilyöntejä ei ole mässäilyn merkeissä tullut. Tässä viimeaikoina olen lisäksi koittanut tyydyttää napostelunhimoa esimerkiksi hedelmillä, terveellisimmillä kekseillä ja makeilla smoothieilla. Ja hyvin on toiminut!

Odotusaikana oma motivaatio elintapojen parantamiseen nousee kun miettii että vauvan pitäisi saada mahdollisimman laadukasta ravintoa. Minulle ei kumma kyllä ole tullut mitään outoja mielitekojakaan mistä aina kuulee juttuja. Enemmän ongelmani on nimenomaan se, että ne herkut mistä muulloinkin on tykännyt, maistuisivat nyt entistä paremmin ja ennenkaikkea useammin!


Loppuun vielä superhelppo resepti, jos tulee ihan kamala makeanhimo ja haluaisi kuitenkin jotakin muuta kuin karkkia naamaan. Näillä ainakin oma makeanhimoni on siirtynyt nopsaan. Ovat melko imeliä mutta aika vähäsokerisia keksejä. Nämä ovat varmaan jo monelle tuttu juttu, mutta näistä on tullut omalla kohdallani hitti vasta nyt odotuksen myötä.

Makeat välipalakeksit:

Muussattua banaania
Kaurahiutaleita
Kuivattuja marjoja/hedelmiä
(Sulatettua tummaa suklaata)

Kaikki ainekset vaan sekaisin sopivassa suhteessa ja muotoilu sopivan kokoisiksi kakkaroiksi. Sitten vaan uuniin 200 asteeseen vartiksi. Ihan jo noilla parilla aineella tulee hyviä, mutta suklaalla niistä saa loistavia (ja hieman epäterveellisempiä).


Onko näitä samoja fiiliksiä herkkujen suhteen?:) Ja kaikki hyväksi havaitut vinkit makeanhimoon saa laittaa jakoon!






1. maaliskuuta 2017

Viimeaikaiset asulempparit

Hip hei, nyt mennään jo raskausviikollaviikolla 32! Laskettuun aikaan on siis enää pari hassua kuukautta. Tässä postauksessa näkyy raskausajan lemppariasuja, joissa olen viihtynyt nyt viime aikoina.

Suosikkeja ovat ehdottomasti olleet kaikki mekot, etenkin tuommoiset rennot trikooliehukat. Talvella tietenkään pakkaskelit ei ole ne kaikista optimaalisimmat noille mekkoasuille, mutta aika pitkälle näillä pärjää, kun laittaa vaan paksumpaa sukkahousua ja pitempää untuvatakkia päälle. Vastustan viimeiseen asti telttapukeutumista, eikä minua haittaa vaikka möhömaha näkyisi selkeästi ihonmyötäisissä vaatteissa. Liekö jokin odottajaa suojeleva harha, että monet kuulemma tykkäävät kasvavista mitoistaan...


Toistaiseksi ollaan menty hyvin vähillä äitiysvaatehankinnoilla. Yhdet Mamaliciouksen farkut olen ostanut ja yhden, myös imetykseen soveltuvan, Boobin pitkähihaisen collegen. Sen sijaan minusta on tullut kyllä mitä mainioin soveltaja vaatteiden suhteen, ainakin omasta mielestäni. Melkein mitä vain voi pukea yläosaksi kun pukee alle pitkän (myös alamahan) peittävän paidan. Joka kerta yhtä hauska näky, kun lyhyemmistä paidoista paistaa tuo alareppu iloisesti ja näyttää hyvin pitkälti samalta kuin kesällä liian lyhyissä teeppareissa vaeltavat kaljamahat.


Talvi on siitä kinkkistä vuodenaikaa olla raskaana, että myös kaikki ulkovaatteet on sovellettava isolle mahalle sopiviksi. Itse en syksyllä löytänyt mieluisaa raskausajan talvitakkia ja päädyinkin käyttämään aiemmin liian isoksi käynyttä tavallista toppatakkia. En myöskään ole omaa saamattomuuttani hommannut mammamallin toppahousuja, vaan vaellellut ulkosalla poikaystäväni henkselitoppiksissa. Oikein näppärää että ollaan molemmat yhtä pitkänhuiskeita...


Treeneihin en myöskään ole ostanut mammavaatteita, vaan soveltanut normaalimallistojen vaatteita. Ostin pari pidemmän mallista urheilutoppia, jotka ovat hienosti venyneet mahan kanssa samaa tahtia ja peittävät edelleen koko komeuden salilla heiluessani. Jumppatrikoista olen myös joutunut hommaamaan vähän reilumpia kokoja, jotta ne eivät kirraisi liikaa ja rullautuisi alas omia aikojaan.


Alkuraskaudessa en jotenkin osannut ostaa äitiysmallistojen vaatteita, kun oma mahani oli niin pieni. Katselin hieman kateellisena isomahaisia mammoja, joilla oli hyvä syy ostaa mahalle mitoitettuja vaatteita. Nyt loppuraskaudessa kun oma möhömaha on kasvanut isoksi, ajattelen että kohtahan tämä on ohi!

Ehkä sitten panostan niihin imetysvaatteisiin, jos tämä äitiysvaatteiden juna meni jo. Olen aina miettinyt että miksi ihmeessä äidit eivät panostaisi hyvännäköisiin ja toimiviin imetysvaatteisiin. Joo, onhan ne vain vähän aikaa käytössä, mutta mielestäni sitäkin tärkeämmän ajan. Nykyisin sitäpaitsi löytyy jo todella hyvin valinnanvaraa, eikä imetysvaatteiden tarvitse ulkonäöllään huutaa että hei täältä saa kätevästi tissit esiin! Monilla tuntuu nimittäin olevan juuri tämä mielikuva kyseisistä vaatteista. Mutta eipä ole muut omista imestysaikaani sopivista vaatteistani hoksanneet, että niissä on luukut myös myöhempää ajanjaksoa varten...