15. toukokuuta 2017

Vauvakuplassa

Moni varmaan jo arvaakin, miksi täällä blogin puolella on viime aikoina vietelty hiljaiseloa. Meidän pieni ihana prinsessa syntyi 6. toukokuuta, kello 7.58. Nyt meidän perhe opettelee tätä vauva-arkea, ja vielä tämä viikko nautitaan koko kolmikko yhdessä kotona lomailusta, kun isikin on isyysvapaalla.

Palaan kirjoittelemaan synnytyksestä ja meidän vauvakuplan tunnelmista heti, kun päästään uuteen arkeen kunnolla kiinni. Nyt tämä kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä, että halutaan ottaa kaikki tästä ainutlaatuisesta ajasta irti ilman blogin päivittelyä ja somettelua :)

Mittaa neidillä oli syntyessään 49cm ja painoa 3076g <3

2. toukokuuta 2017

Rv 40

Tänään on 2. toukokuuta, mikä tarkoittaa että huomenna on 3.toukokuuta, eli meidän vauvelin laskettu aika. Jotenkin sitä odotti, että tässä vaiheessa olisi jo ihan puhki ja synnytys olisi hyvinkin aistittavissa, mutta ei. Toistaiseksi ilmassa ei ole ollut pienintäkään synnytyksen merkkiä. Oloni on varsin tavallinen, ja on vaikea kuvitella, että joka tapauksessa vauva on sylissämme jo muutaman viikon sisään.

Olen todellakin ollut virkeä ja hyvävointinen viime aikoina. Ainoa ahdistus ja puristus on henkisellä puolella. Vähän väliä ajatukseni lipsahtelevat pessimismin puolelle ja alan maalailemaan piruja seinille. Mietin, mikä kaikki voi mennä pieleen ja kuinka hirveä kokemus synnytys voi pahimmillaan olla. Etukäteen pelkääminen ja murehtiminen ei kuitenkaan auta pätkääkään, joten olen koittanut ottaa itseäni ahdistuksen hetkellä niskasta kiinni ja miettiä positiivisia juttuja.

Ja miten voi pari viikkoa ihmisen elämässä tuntua niin pitkältä ajanjaksolta? Joka ilta on joitain pieniä kolotuksia, ja joka kerta ajattelen, että tiedä vaikka tämä olisi merkki synnytyksestä, mutta ei. Aamulla olen taas elämäni kunnossa, eikä olo poikkea mitenkään normaalista. Toivottavasti olen sitten niitä yksilöitä, joilla kaikki tapahtuu nopeaan tahtiin. Minä kun odottelin niitä ennakkomerkkejä jo viikkoja sitten ilmaantuviksi.

Olen edelleen pystynyt lenkkeilemään ja jumppaamaan, mikä auttaa kyllä pitämään mielen pirteänä. Tosin kuntosalille en ole aikoihin raahautunut, sillä kotijumppakin riittää tälle kropalle tällä hetkellä varsin hyvin. Itse asiassa viikonloppuna innostuin treenailemaan jopa siinä määrin, että sain aikaiseksi kunnon lihasjumit kroppaan. Nauroinkin, että kun ei kerta muuten tunnu pahalta loppuraskaudessa, niin pakko edes itse vähän aiheuttaa vaivoja. Ja kyllä joka ilta tunnen kropassa, että alakroppa rasittuu kuitenkin normaalia enemmän päivän askareissa. Painoakin olen kerännyt jo yli kymmenen kiloa!

Loppuraskaudestahan pitäisi vain nauttia. Nauttia ja levätä, sitähän sitä kaikki käskee tekemään. Siitä huolimatta heräsin tänäkin aamuna neljän aikoihin, ja odottelin levottomana Tommin heräämistä, jotta viitsisin nousta keittiöön kolistelemaan. Toinen kun haluaisi nukkua niin paljon kuin vain voi, ja minä joka saisin nukkua päivät pitkät, en osaa nukkua kuin minimaalisia yöunia. Ikinä ei ole ihmisen hyvä...

Vapun aikakin oltiin valmistauduttu ottamaan todella iisisti, ja suunnitelmissa oli leffailta ja vappubrunssi kotosalla. No, leffailta maltettiin pitää, mutta muuten ulkoiltiin, treenattiin ja vappubrunssikin käytiin nauttimassa kaupungilla. Hassua miten sitä oli valmistautunut olemaan niin huonovointinen jo tässä vaiheessa. Oli joka tapauksessa ihanaa, että sai vielä nauttia rauhassa vapun ajan tunnelmasta ihmisten ilmoilla, eikä tarvinnut koko pitkää viikonloppua vain nököttää sisällä. Sääkin täällä Oulussa suosi vappupäivän juhlintaa, joten takana on kaikesta synnytysstressistä huolimatta oikein mukava ja varmasti ajankohtansa vuoksi mieliin painuva vappu.

Maha tippuu, 39+6!

Tänään on luvassa taas neuvolakäyntiä. Josko siellä löytyisi vaikka joitain synnytyksen merkkejä, kuka tietää. Niin jännää ja niin erilaista aikaa elämässä, kuin mikään ennen tätä. On uskomatonta ajatella, että kohta meillä on oikeasti vauva. Se tuntuu vielä välillä jopa kaukaiselta ajatukselta, koska tässä tilanteessa tuollainen parin viikon aikakäsite tuntuu ikuisuudelta. Toisaalta hurjan jännittävää, että tosiaan sen parin viikon sisään meistä tulee kolmihenkinen perhe, ja arki muuttuu täysin erilaiseksi. Pidetään peukkuja, että loppuaika menisi nyt yhtä hyvin kuin raskaus tähänkin saakka! Niinkuin niin moni on lohduttanut, ei sinne sisälle ole toistaiseksi kukaan jäänyt asumaan. Vauva tulee sitten kun on siihen valmis :)