20. kesäkuuta 2017

Mitkä hankinnat oli oikeasti tarpeen?

Mikä tästä kaikesta vauvamateriasta on ollut meille oikeasti tarpeen? Ennen vauvan syntymää pohdiskeltiin näitä hankintoja, ja osa suunnitelluista jutuista jäi vielä silloin ostamatta. Osaan hankinnoista on oltu tyytyväisempiä kuin toisiin. Tästä meidän tärkeimmät ja hyödyllisimmät jutut!

Ensinnäkin, Bumblerideihin ollaan oltu supertyytyväisiä. Vaunulenkit aloitettiin jo vajaa viikko synnytyksen jälkeen, ja vaunuja on tullut testailtua jo useamman viikon ajan. Hyvin ovat rullailleet niin kaupungin sileillä asfalteilla kuin maaseudun sorateilläkin. Rattaiden juoksuominaisuudet on vielä toistaiseksi testaamatta, mutta jospa kunto kestäisi pian niitä vauhdikkaampiakin vaunulenkkejä. Rattaat on myös superhelpot kasata käyttöön ja pois, mikä on iso plussa varsinkin silloin, kun pitää toimia nopeasti vauvan kanssa kahdestaan ollessa (neito saa raivarit aina ulos lähdettäessä:D). Nyt kun nuo Bumbleridet ovat pelanneet kuin unelma, koen että oli tosi hyvä satsata niihin. Olen joka lenkillä niin onnellinen laadukkaista ja juuri meille sopivista vaunuista.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätimme hankkia myös Manduca-kantorepun, ja se on ollut meidän arjen pelastus. Neitokainen on taipuvainen mahakipuihin, ja itkeskelee välillä hyvinkin levottomana. Tyttö kuitenkin rauhoittuu välittömästi repun kyytiin päästessään. Mahan kipristellessä hän ei siis viihdy oikeastaan missään muualla kuin sylissä ja repussa. Ei omassa sängyssä, ei leikkimatolla, ei sitterissä, ei vaunuissa.. Repun hankintaan saakka arkiaskareiden hoitaminen oli päivisin siis hyvinkin tuskaista, kun tyttöä piti pitää sylissä jatkuvasti. Reppu on nyt siis vapauttanut kädet mm. kokkailuun ja siivoukseen, mikä on aika iso asia! Vaikka Manducan hinta kirpaisikin, on se jo nyt hankkinut hintansa takaisin. Ja jos tyttö viihtyy isompanakin lapsena repun kyydissä, pitäisi tällä olla vielä monta käyttövuotta edessäpäin.


Isoin juttu tämän vauva-arjen sujuvuuden kannalta on kuitenkin varmasti ollut imetys. Arki on opettanut, että ruokailun sujuminen on aikalailla kaiken a ja o. Aluksi oli aika väsyttävää, kun sopivien asentojen ja tekniikan löytäminen tuntui vievän joka syöttökerralla pitkän tovin. Vauvan huutaessa pää punaisena alkaa omakin hermo kiristyä, jos homma ei meinaa lähteä luistamaan. Onneksi viikkojen vieriessä homma tuntuu kokoajan sujuvan rennommin ja rennommin, ja tytön kasvusta päätellen ruokaa tulee riittävästi.

Jo ennen synnytystä sain onnekseni Mammas.fi-verkkokaupasta uusia ihania imetysjuttuja testiin ja niihin olen kyllä myös ollut todella tyytyväinen. Ainakin itselleni nämä näppärät ja mukavat imetysvaatteet tekevät imetyksestä huomattavasti miellyttävämpää. Valitsin Mammasin valikoimasta Mamaliciouksen imetysvaatteita sekä Boobin imetysrintsikoita. Etenkin liivit osoittautuivat minulle hyvin istuviksi ja käytännöllisiksi. Ennakkoon epäilin, voiko netistä tilaamalla saada sopivia liivejä, sillä oikean koon löytäminen on liikkeestäkin ostaessa usein hankalaa. Mammasin Nooran neuvoilla sain kuitenkin otettua ilmeisen luotettavat mitat itsestäni ja valittua juuri minulle parhaiten sopivat mallit.

Ehdoton lemppari on ollut tämä malli. Huvittavaa, että kävin myös liikkeestä ostamassa yhdet kappaleet, ja jouduin jälkikäteen vaihtamaan ne, koska sovittelusta huolimatta totesin liivit kotosalla vääränlaisiksi. Sen sijaan nämä netistä valitut Boobin liivit olivat kerralla sopivat. Boobin liiveissä olen tykännyt laadukkaan tuntuisesta napakasta matskusta, ja siitä, että liivit tukevat ilman sen kummempia kaaritukia tai toppauksia. Ainakin minulle nämä testailemani kappaleet ovat olleet miellyttävät niin nukkuessa kuin päivisinkin. Muista että koodilla mammas2017 saa edelleen sen -10% Mammas.fi-verkkokaupasta!

Ehkä seuraavaksi kertoilen  sitten niistä hankinnoista, joissa rahat ovat menneet kankkulan kaivoon..
Onko teillä kokemuksia näistä samoista tuotteista?:)


Yhteistyössä Mammas.fi

8. kesäkuuta 2017

Mitä kuuluu?

Ohhoh, blogitaukoa on tullut tässä ihan huomaamatta jo reilun kuukauden verran. Alunperin piti pitää viikko tai pari hiljaiseloa somessa ja blogissa, mutta tauko venähtikin yllättävän pitkäksi. Meille kuitenkin kuuluu hyvää. Mitään dramaattista ei siis blogihiljaisuuden taustalla ole. Vauva-arki on vain yksinkertaisesti vienyt kaikki voimat ja kaiken ajan, eikä blogi ole todellakaan ollut päällimmäisenä mielessä.

Alkuun ei tosiaan juuri öisin nukuttu, sillä tytön pisimmät valvomiset ajoittui yöaikaan. Väsymys ja vauvan oma rytmi ei tietenkään tullut meille yllätyksenä. Omaa kokemattomuuttani en alkuun kuitenkaan osannut hyödyntää tarpeeksi päikkäreitä, ja koitin tehdä liikaa ja liian varhain ns. normaaleja kotitöitä vauvanhoidon ohessa. Kantapään kautta olen kuitenkin nopsaan oppinut, että kannattaa itse nukkua aina kun vauvakin nukkuu, muuten arki käy hyvin äkkiä hyvin raskaaksi.

Kun vähitellen opin nukkumaan päivisinkin hyvällä omalla tunnolla, ja keskityin vain pakollisiin arjen juttuihin, olo virkistyi huomattavasti. Kropan toipuminen vei myös oman aikansa. Alkuun synnytyksen jälkeiset vaivat hankaloittivat omaa oloa, mutta nyt voisi sanoa kipujen ja kolotusten olevan jo takanapäin. Voisi oikeastaan sanoa, että nyt tytön ollessa kuukauden ikäinen, alkaa oma olo tuntua normaalilta. Tytöllekin on tainnut alkaa jo muodostua jonkinlaista unirytmiä, mikä helpottaa huomattavasti arjen pyöritystä ja omaa jaksamista.

Isi palasi töihin jo pari viikkoa sitten, ja on ollut kiva huomata, että hyvin me tytöt pärjätään kotosalla kahdestaankin. Synnytyksen jälkeen se nimittäin tuntui aika mahdottomalta ajatukselta. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt ja kipeä, että ihan jo vauvan nostelukin tuntui todella hankalalta. Isin kotosalla olo oli siis todella tarpeen, ja ollaankin mietitty kuinka kovia tyyppejä ovat ne äidit, jotka pärjäävät alusta asti lapsen kanssa kaksin, huh, respect!

Kirjoitan myöhemmin vielä tarkemmin itse synnytyksestä. Lyhyesti mainittuna synnytys oli nopeudestaan huolimatta hyvin raskas, ja oma toipumiseni ei ollut synnytyksen jälkeen sujuvimmasta päästä. Jouduin vielä käymään useampaankin kertaan lääkärissä jälkikäteen, mutta nyt kivut eivät enää haittaa arkipäivän menoa ja kroppa näyttäisi palautuvan hyvin. Toivotaan että hyvä meno jatkuu! :)

Vauvan unirytmin tasoittumisen ja oman kropan palautumisen myötä olen myös päässyt vähitellen palailemaan liikunnan pariin. Kevyet vaunulenkit aloiteltiin jo viikko tytön syntymän jälkeen ja nyt uskallan jo lähteä vaunulenkille pidemmällekin. Esimerkiksi tänään nautittiin ihanasta kesäsäästä parisen tuntia ulkona pyörien. Minä saan liikuntaa ja aurinkoa, ja tyttö saa hyvät päiväunet, nautin niiin paljon!

Nyt myös osaan arvostaa liikuntaa ja omaa kroppaa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Pakollinen tauko liikunnasta loppuraskauden ajan osoitti, miten iso juttu liikunta on itselleni. Hommasin jo innoissani salikortinkin  ja olen päässyt jo tekemään muutamia hyviä treenejä, vaikkakin todella kevyitä sellaisia. On suorastaan päivän kohokohta kun saa lähteä iltaisin salille hikoilemaan! Lisää huomattavasti omaa jaksamista, kun saa välillä käydä harrastamassa ihan yksinään omien ajatuksien kanssa.

Ja ihana olla taas blogin parissa! Jospa tämä blogirytmikin tasoittuisi arjen lähtiessä rullaamaan tavalliseen tapaan. Vai voiko tätä arkea enää tavalliseksi sanoa? :D Tuntuu että kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että arjesta on tuttuus ja tavallisuus kaukana. Nyt tuntuu että ajatuksia on päässä hurjan paljon, mutta pitää vielä saada jäsenneltyä ne tänne blogiinkin järkevästi. Olen kuitenkin jo kirjoitellut teille mm.synnytyksestä, liikuntajutuista ja kaikesta tästä mitä meidän elämässä just nyt on. Eli näitä luvassa piakkoin! :)