8. kesäkuuta 2017

Mitä kuuluu?

Ohhoh, blogitaukoa on tullut tässä ihan huomaamatta jo reilun kuukauden verran. Alunperin piti pitää viikko tai pari hiljaiseloa somessa ja blogissa, mutta tauko venähtikin yllättävän pitkäksi. Meille kuitenkin kuuluu hyvää. Mitään dramaattista ei siis blogihiljaisuuden taustalla ole. Vauva-arki on vain yksinkertaisesti vienyt kaikki voimat ja kaiken ajan, eikä blogi ole todellakaan ollut päällimmäisenä mielessä.

Alkuun ei tosiaan juuri öisin nukuttu, sillä tytön pisimmät valvomiset ajoittui yöaikaan. Väsymys ja vauvan oma rytmi ei tietenkään tullut meille yllätyksenä. Omaa kokemattomuuttani en alkuun kuitenkaan osannut hyödyntää tarpeeksi päikkäreitä, ja koitin tehdä liikaa ja liian varhain ns. normaaleja kotitöitä vauvanhoidon ohessa. Kantapään kautta olen kuitenkin nopsaan oppinut, että kannattaa itse nukkua aina kun vauvakin nukkuu, muuten arki käy hyvin äkkiä hyvin raskaaksi.

Kun vähitellen opin nukkumaan päivisinkin hyvällä omalla tunnolla, ja keskityin vain pakollisiin arjen juttuihin, olo virkistyi huomattavasti. Kropan toipuminen vei myös oman aikansa. Alkuun synnytyksen jälkeiset vaivat hankaloittivat omaa oloa, mutta nyt voisi sanoa kipujen ja kolotusten olevan jo takanapäin. Voisi oikeastaan sanoa, että nyt tytön ollessa kuukauden ikäinen, alkaa oma olo tuntua normaalilta. Tytöllekin on tainnut alkaa jo muodostua jonkinlaista unirytmiä, mikä helpottaa huomattavasti arjen pyöritystä ja omaa jaksamista.

Isi palasi töihin jo pari viikkoa sitten, ja on ollut kiva huomata, että hyvin me tytöt pärjätään kotosalla kahdestaankin. Synnytyksen jälkeen se nimittäin tuntui aika mahdottomalta ajatukselta. Olin yksinkertaisesti niin väsynyt ja kipeä, että ihan jo vauvan nostelukin tuntui todella hankalalta. Isin kotosalla olo oli siis todella tarpeen, ja ollaankin mietitty kuinka kovia tyyppejä ovat ne äidit, jotka pärjäävät alusta asti lapsen kanssa kaksin, huh, respect!

Kirjoitan myöhemmin vielä tarkemmin itse synnytyksestä. Lyhyesti mainittuna synnytys oli nopeudestaan huolimatta hyvin raskas, ja oma toipumiseni ei ollut synnytyksen jälkeen sujuvimmasta päästä. Jouduin vielä käymään useampaankin kertaan lääkärissä jälkikäteen, mutta nyt kivut eivät enää haittaa arkipäivän menoa ja kroppa näyttäisi palautuvan hyvin. Toivotaan että hyvä meno jatkuu! :)

Vauvan unirytmin tasoittumisen ja oman kropan palautumisen myötä olen myös päässyt vähitellen palailemaan liikunnan pariin. Kevyet vaunulenkit aloiteltiin jo viikko tytön syntymän jälkeen ja nyt uskallan jo lähteä vaunulenkille pidemmällekin. Esimerkiksi tänään nautittiin ihanasta kesäsäästä parisen tuntia ulkona pyörien. Minä saan liikuntaa ja aurinkoa, ja tyttö saa hyvät päiväunet, nautin niiin paljon!

Nyt myös osaan arvostaa liikuntaa ja omaa kroppaa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Pakollinen tauko liikunnasta loppuraskauden ajan osoitti, miten iso juttu liikunta on itselleni. Hommasin jo innoissani salikortinkin  ja olen päässyt jo tekemään muutamia hyviä treenejä, vaikkakin todella kevyitä sellaisia. On suorastaan päivän kohokohta kun saa lähteä iltaisin salille hikoilemaan! Lisää huomattavasti omaa jaksamista, kun saa välillä käydä harrastamassa ihan yksinään omien ajatuksien kanssa.

Ja ihana olla taas blogin parissa! Jospa tämä blogirytmikin tasoittuisi arjen lähtiessä rullaamaan tavalliseen tapaan. Vai voiko tätä arkea enää tavalliseksi sanoa? :D Tuntuu että kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että arjesta on tuttuus ja tavallisuus kaukana. Nyt tuntuu että ajatuksia on päässä hurjan paljon, mutta pitää vielä saada jäsenneltyä ne tänne blogiinkin järkevästi. Olen kuitenkin jo kirjoitellut teille mm.synnytyksestä, liikuntajutuista ja kaikesta tästä mitä meidän elämässä just nyt on. Eli näitä luvassa piakkoin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti