3. elokuuta 2017

Missä me oltiin heinäkuu?

Huh, tämä blogin pitäminen on näköjään yllättävän haastavaa näin vauva-arjen pyörteissä (vaikka periaatteessa koko heinäkuu lomailtiinkin arkisen aherruksen sijaan, ehh..). En kuitenkaan ole lopettamassa kirjoittelua, vaan päivittelen blogia säännöllisen epäsäännöllisesti pikkuprinsessan antamien mahdollisuuksien mukaan. Tiedä vaikka joskus taas postaustahtikin tihenee...

Tämä blogi on tähän saakka selkeästi ollut raskaus- ja vauvablogi, mutta tulevaisuudessa kirjoittelen kenties enemmän myös muista aiheista. Teema kuitenkin pysyy jatkossakin lapsiperhearjen ympärillä, vauvajuttujen sijaan kuitenkin ehkä kertoilen enemmän mm. omista treeneistäni ja opiskelukuvioistani. Instaa päivittelen melko ahkerasti, joten siellä voi seurailla meidän tekemisiä myöskin (etenkin storiesin puolella!). Olen päättänyt, että nyt en ota somehommista stressiä, vaan nautin tästä pikkuvauva-ajasta ihan livenä. Tämä blogi kun on kuitenkin minulle vain harrastus.

Monet ovat myös varmasti pistäneet merkille, että tyttöä ei juuri kuvissa näy. Tämä on meidän perheen yhteinen linjaus, ja tytöstä ei laiteta ainakaan toistaiseksi tunnistettavia kasvokuvia someen. Katsotaan sitten isompana tyttönä muuttuuko mielipiteeni tämän suhteen, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu oikealta ratkaisulta.

Heinäkuu me siis lomailtiin koko perhe yhdessä ja kierreltiin ympäri ämpäri Suomea. Loman alkajaisiksi suunnattiin pohjoiseen, ja nautittiin siellä ihan vaan siitä että ei tarvitse tehdä mitään erikoista, ja että saadaan viettää päivät yhdessä. Se, jos mikä tuntui tässä elämäntilaanteessa todelliselta luksukselta! Reilun viikon palloilun jälkeen palailtiin kotiin Ouluun, josta sitten jatkettiin etelään Tampereen suuntaan. Minä hulluuksissani otin vielä psykan tentin sen reissun agendaksi ja viime tipassa pänttäsin psykiatrian kirjoja. Tentti nyt meni vähän niin ja näin, mutta ainakin yritystä oli ja kovasti! Kovin vakuuttunut olo osaamisestani ei siis kyllä itselle jäänyt, ja nyt sitten en varmuudella ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen voi opiskeluhommia edistää, sillä olen ilmottautunut syyslukukaudeksi poissaolevaksi yliopistosta. Katsotaan miten maltan olla erossa opiskelukuvioista...

Lomakuukauden kruunasi neitokaisen ristiäiset, joita vietettiin viime viikonloppuna. Meidän suvussa ristiäiset ovat aina olleet melko pieni perhejuhla, ja samalla linjalla mentiin nytkin. Läsnä oli vain kummit ja perheenjäsenet, mutta ristiäisistä saatiin silti mukavan juhlavat ja iloiset pippalot. Kaste suoritettiin kirkossa, ja kastejuhla oli sitten lapsuudenkodissani. Täytyy sanoa, että vaikka oma äitini oli suuren suurena apuna järjestelyissä, tuli juhlista silti stressattua itsekin. Ilmeisesti se on se uusi ja tärkeä tilanne, jota jännittää, vaikka ei kai siinä periaatteessa mitään jännitettävää ole. Hermoilin itse ainakin sitä, miten tyttö suoriutuu kirkossa virallisesta osuudesta. Ja niinhän siinä kävi, että koko 45 minuuttia oli täyttä huutoa. Isossa kirkossa kun vielä tuo ääni kaikuu aika mukavasti, ei kellekään jäänyt epäselväksi tämän tytön temperamentti. Noh, ei liene ensimmäinen eikä viimeinen vauva joka kasteen aikana kirkuu... Ja ainiin se nimi - Eeva Silvia :).